Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suursaari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suursaari. Näytä kaikki tekstit

25.4.2017

Iltalenkki auringossa

24.4.2017. Iltalenkki. 17km. Kahvitauko silakkasaaressa. Lämmin keli verrattuna viimeaikaisiin keleihin. Melkein pystyi melomaan ilman rukkasia.

Tuuli oli heikohkoa, ja suunta normaali eli lounas. Siispä lähdin lounaan suuntaan. Päiväretkillä tuntuu oikealta lähteä vastatuuleen. Erityisesti kylmillä vesillä. Vastatuuleen melonta on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Paluumatka on sitten leppoisa, ja huomattavasti lämpöisempi kuin vastatuuliosuus. Jos pääset perille, pääset myös takaisin. No joo, tuulta oli nyt vain vähän, ja saatan joskus olla ylivarovainen tämänkaltaisissa asioissa. Mutta se on verissä, ei mahda mitään. Meriasioihin pitää suhtautua tietyllä ennakoivalla ja "hyvän merimiestavan" mukaisella asenteella.

Täältä ulompaa löytyi pientä maininkia. Maininki on ehkä parasta meressä mitä tiedän.

Pilvet ovat jo ihan kuin kesällä. Kuvassa vasemmalla Viikari ja oikealla Leppäkari.


Vielä ei viherrä missään.  Kuvattu Silakkasaaresta Kotkaan päin. 

Suursaari. Se on aina pakko kuvata.

13.7.2015

Kuolioluotoon

11-12.7.2015. Melontaseuran meriretki. Retki oli tarkoitettu tänä kesänä melonnan aloittaneille, tai muuten vaan rauhallisemmasta meiningistä pitäville. Viikonlopun sää oli pilvistä ja kevyttä tuulta pohjoisesta. Kohteeksi valikoitui Kuolioluoto 16km päässä vajalta. Mukaan lähti 7 yksikköä ja kaksi kaksikkoa.
Illalla leirissä perussettiä: nuotiolla istumista, makkaran paistoa, höpöhöpöjuttuja melonnan lisäksi mm. kvanttimekaniikasta ja muista filosofisista kysymyksistä, sadekuuroja, savua silmissä, pari olutta yms. Hyttysiä ei ollut, mutta muutama punkki löydettiin.

Tauko Lehmäsaaressa. Alkumatka meni leppoisasti myötätuulessa ja osittain myötävirrassakin. Kymijoessa on vettä paljon, ja se synnyttää huomattavissa olevan virtauksen Langinkoskelta Katariinan niemelle. Kuusi kilometriä pääsimme virran mukana. Kuutsalon ja Kirkonmaan välissä oli idästä länteen menevä virtaus. Sen aiheuttajasta ei ole varmaa tietoa.

Taustalla Hietakari ja uusi yhteysalus Otava.

Aavaa merta. Vasemmalla Kuosa, joka on aivan Kuolioluodon eteläpuolella.

Suursaari horisontissa.

Tämähän näyttää jo valokuvalta! Kiva, kun edes joskus onnistuu.


Iltasuppailut. Pohjoistuuli tyyntyi vähäksi aikaa. Sitten alkoi puhaltaa etelästä. Silloin piti suppailla takaisin rantaan ennen kuin tuli aaltoja.

Pikkuluoto Kuolion vieressä.
Näkymä Kuolioluodosta etelään. Veneessä varmaankin mökkeilevä perhe, joka on lähtenyt saarenympäriajelulle.

6.7.2015

Rankki, Silakkasaaret ja Etain:in tuntumat

4-5.7.2015. Lauantaina nukutti pitkään, vaikka aurinko paistoi suoraan telttaan. En ikinä muista ottaa aamuaurinkoa huomioon kun valitsen telttapaikkaa. Nyt se ei haitannut. Tuuli oli aamulla tyyntynyt huomattavasti eilisiltaan verrattuna. Nyt oli vain 7-8m/s SW. Päätimme lähteä Rankkia kohti myötäaallokossa. Selän ylitys oli noin 11km. Kevyttä surffailua. Leppoisaa melontaa eiliseen verrattuna.

Ristisaaren länsiranta lauantai-aamulla. Tuuli oli tyyntynyt, mutta hyviä tyrskyjä oli silti.

Lampaat olivat tuulen puolen rannalla tuulettumassa.

Selän ylitys Ristisaaresta Rankkiin.

Rankin vierasvenesatama.


Sääaseman torni.

Ilma oli hyvä, ja kävijöitä oli Rankissa paljon.

Rankkiin ja Kirkonmaahan on ilmaantunut uusia palveluja vesillä liikkujille. Rankissa on ravintola ja majoitusta, vierasvenesatama ym. www.kotkansaaret.fi
Ravintolan lohikeittoa oli kehuttu, mutta 14 euroa keitosta on aika paljon. Samalla hinnalla tilasimme sitten pihvit, jotka paljastuivat jauhelihapihveiksi. Ihan hyvää oli silti. Rankki on tutustumisen arvoinen paikka, johon ajaa vuoromoottori Kotkan Sapokasta.
Vaihtoehdot seuraavaksi yöpymissaareksi olivat Heinäsaari Kirkonmaan eteläpäässä, tai Silakkasaaret kilometri Rankista Luoteeseen. Päätimme valita Silakat. Huomenna olisi sitten helpompi kotiinpaluu.
Pääsimme melkein perille Silakkasaariin, kun Pasi huuti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Bigfoot oli puolillaan vettä. Saimme paatin maihin. Tutkimus paljasti, että kannen ja rungon välinen liitos oli ratkennut styyrpuurin puolelta. Vettä tuli istuinaukkoon ja molempiin takaosastoihin. Keula säilyi kuivana. Yllättävä vaurio, kun kajakkia on käsitelty täysin asiallisesti. Ei ole mällätty kiville, hypitty päällä tai muuta sellaista. Paattikin oli vain 2 vuotta vanha.
Pistää miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos liitos olisi irronnut perjantaina kovassa kelissä tai lauantaina selän ylityksessä. Olisi ollut todella kusinen tilanne. Sitä ei varmaankaan oltaisi omin voimin pystytty ratkaisemaan. Nyt oli hyvä onni, että tämä tapahtui hyvässä säässä ja lähellä rantaa.
Minulta löytyi jokin liimaus/tiivistysainetuubi ja Pasilta iso rulla jeesusteippiä. Niillä saatiin Bigfoot sen verran tiiviiksi, että sunnuntaina pääsimme kotirantaan.
Lisätty 8.7.2015: tarkempi kuvaus vauriosta ja jälkiseuraamuksista löytyy täältä: http://paakala.blogspot.fi/2015/07/kajakkivaurion-jalkiloylyt.html

Vesilasti.

Syy löytyi.

Silakkasaarten itäranta.

Suursaari sunnuntaiaamuna kuvattuna.

Puoli rullaa jesaria kylkeen, ja taas mennään.
Etain sai retken aikana hyvän "koeponnistuksen". Paatin mitat ym. löytyy täältä valmistajan sivuilta, en ala niitä erikseen selostamaan. Kajakki oli helppo hallita kaikissa tilanteissa, olosuhteet huomioon ottaen. Retkilastissa se on erittäin vakaa, eikä sitä paljon murtuvat aallonharjat hetkauta. Kuten edellisessä postauksessa totesin, tyhjänä ohjautuvuus on huikea kun kallistaa tarpeeksi. Kallistusohjausta Etain tottelee hyvin myös lievemmillä kallistuksilla, joita tulee matkamelonnassa käytettyä, lastattunakin. Evää en käyttänyt retken aikana ollenkaan. Ketteryyttä menetetään jonkin verran lastattuna, luonnollisesti. Johtuu ehkä eniten siitä, että lastattua Etainia on hankala kallistaa niin paljon, kuin jyrkkä käännös edellyttäisi. Kyllä se silti taipuu kaikkeen, mihin tarvitsee ja moneen väliin, mihin ei edes tarvitsisi, mutta silti haluaisi. Beaufort voittaa Etainin ohjautuvuudessa lastattuna, mutta ei ehkä tyhjänä. Tyhjänä B:n toissijainen vakaus ei ole yhtä luotettava kuin Etain:issa.
Luukut ja osastot olivat jopa perjantain melonnan jälkeen täysin kuivat. Paitsi pikkuluukku istuinaukon edessä, siellä oli pieni loraus vettä.
Pakkaustilavuutta on riittävästi pidemmällekin retkelle. Melonta-asento tuntui verrattain hyvältä vielä retken jälkeenkin. Jalkatuet ovat aika leveällä, jos haluaa meloa polvet yhdessä. Niihin voi ehkä viritellä jonkinlaisen laudanpätkän, joka olisi kummastakin päästä jalkatuessa kiinni. Siis eräänlainen levyjalkatuki. Sitä pitää suunnitella.
Ainut asia, josta en pidä, on rungon pieni löysyys pituussuunnassa. Se tuntuu kun kajakkia kantaa kahdestaan keulasta ja perästä kiinni pitäen. Ehkä se on hyväksyttävää 5,36 pitkässä muovikajakissa, vaikka kerrosrakenteinen onkin. Muuten runko on jäykkä, eikä paljon notkahtele vaikka 70 kiloinen meloja seisoo kannen päällä.
Kaikkiaan olen tyytyväinen Etainin ominaisuuksiin. Suosittelen, jos haluaa huolettoman muovikajakin ja  normaalia enemmän pakkaustilavuutta.

14.9.2013

Luppi

6.9.2013. Jäin Luppiin yöksi. Suursaari hallitsee maisemaa. Sinne olisi enää 16km.

Karu saari. Ei puita eikä pensaita. vain matalaa kasvillisuutta.

Saari on täynnä vanhoja tuliasemia.

Sektoriloisto. Vilkutti koko yön kerran kolmessa sekunnissa.


Leiripaikka oli lounaiskulmassa.

Oli tulossa tyyni ja selkeä yö. En laittanut ulkotelttaa ollenkaan. Jätin sisäteltan oviaukon auki koko yöksi. Siitä oli hyvä katsella linnunrataa ja tähdenlentoja.

Syvän sinistä auringonlaskun jälkeen.

5.1.2013

Kakonelli ja Suursaari

Kuvattu 26.8. Ristisaaresta etelään päin. Kakonellin tutkamerkki ja Suursaari.

23.5.2012

Kaiskeri, Mustaviiri, Låletto.

Pitkäviiri. Toi oranssi juttu on oikeesti melakelluke. Köytin siihen puulevyn ja se toimii  kajakin rantaanvetopehmusteena.

Pitkäviiri. Takana näkyy Orrengrund ja Låletto.

Kaiskeri. Ylävasemmalla näkyy Mustaviiriä.
Mustaviiri. Tänne sattui samaan aikaan 4 Marjaniemen Melojaa. Olivat meloneet Helsingistä Virolahdelle ja nyt menossa takaisin. Kaiskeri ja Pitkäviiri oikealla.
Pikkuluoto Mustaviirin kaakkoispuolella. Suursaari näkyy kaukana.
Låletton linjaloisto ja linjataulut. Oikealla Ljusan.
Låletto.

17.7.2011

Kansallispuisto päästä päähän

Kotkasta ensin Suuri-Pisiin. Sieltä lähtien Lanskeri, Ulko-Tammio, Koivuluoto (josta noudin sinne viime kerralla unohtuneen hatun), Kilpisaari (siellä jouduin viettämään kovan tuulen takia 2 yötä. Tuskaa oli olla päivä melomatta), Kuusenkari, Kiviletto, Ristisaari, Mustaviiri. Takaisin tullessa vielä Pitkäviiri, Långön ja Koukkusaari. Reissu kesti 8 päivää ja 7 yötä. Oli tyyntä, tuulta, aurinkoa ja sadetta. Haapasaaren ja Kaunissaaren kaupoista otin lisää provianttia. Vettä sai myös Ulko-Tammion ja Mustaviirin kaivoista. Vesi oli lämmintä uida ja sinilevää vain vähän.


Tietää ainakin missä on.


Ulko-Tammion itälahden pienempi nuotiopaikka.


Matkalla Kilpisaareen. Lähdin 03:40, heti kun tuuli kääntyi myötäiseksi.


Itse.


Kilpisaari.


Kilpisaari.


Päivätorkut Kuusenkarissa.


Suursaari Kuusenkarista kuvattuna.


Kuivatusta.


Kiviletto.


Ristisaari.


Ristisaari.

Mustaviirin niittyä.


Mustaviiri.


Pitkäviiri.

"Ankkuriryyppy" kuuluu asiaan. Isot pojat on opettanut tavoille.


Koukkusaari.


Koukkusaari.