Suppailua ja kiven huiputus

Oli lämmin ilta. Kävin vähän suppailemassa. Laudan vuokrasin Varissaaresta, joka on aivan Kotkansaaren tuntumassa. Aika hiljaista oli ravintolassa ja sup-vuokraamossa. Mikä teitä ihmiset oikein vaivaa? Ei tätä kesää kauan kestä. Menkää ja suppailkaa! On hauskaa puuhaa. Ja sitäpaitsi veneiden aalloista voi saada surffeja.

Ihan näin pitkä en sentään ole. Kuva otettu korkean kiven päältä.

Sidoin leashin kiveen pultattuun kiinnityslenkkiin, ja kiipesin huipulle.

Suppailua (oikealla sup-laudalla)

18.7.2015. Päätin ottaa tämän melontapäivän rennosti. Olin aamulla muutaman tunnin töissä. Illaksi oli ennustettu sadetta. Joten aikaakaan ei ollut kovin kunnianhimoisille melontasuorituksille. Lisäsin ohjelmaan vähän varustetestausta. Olin tilannut uuden anorakin, Peak Tourlite storm. Lievä pettymys oli, kun tässä ei ole kunnon rannemansetteja. Lukeehan toki esittelytekstissä että "aquaout wrist and waist seals". Olisi pitänyt ymmärtää. Ranteet ovat jotakin neopreenin kaltaista materiaalia sisäpuolelta, ja ulkopuolella on tarrakiristys. Pitää suurimmat vedet ulkopuolella. Mutta hihat kastuvat silti pikkuhiljaa vaikka keli olisi tyyni. Ei haittaa, jos ei ole kylmä. Anorakin huppu on toimiva. Tuplavyötäröä ei ole, enkä sitä kaipaakaan. Tämä anorakki on hyvä viileillä tai märillä kesäkeleillä, ja on mukava pitää myös maissa leiriolosuhteissa. Syys- ja kevätkeleille tarvitaan astetta järeämpi, rannemanseteilla ja hupulla varustettu anorakki.

Nimeän tämän saaren Metwurstiluodoksi. Luoto on Kuutsalon länsirannalla, Mullinlahden suulla.  Kahden kiven väliin on kasattu kiviä aallonmurtajaksi. Koko n. 15x3 metriä. Pidin siinä evästauon. Eväänä oli metwurstivoileipiä ja kahvia. Ohi meni vene, kuski näytti peukkua ja huusi, että hyvältä näyttää. Onhan tuo Etain ihan nätti paatti...

Howard Jeffs:in Denso Tape, joka on ollut kaksi vuotta paketissa kelluntaliivin taskussa. Avatessa muovinen suojakuori vaikutti ehjältä, mutta oli sisältä aivan märkä. Länttäsin tämän kokeeksi kajakin pohjaan. Ei pysynyt. Pitää kokeilla jossain vaiheessa kuivemmalla yksilöllä. Pari viikkoa sitten huomasin, että gorillateippi pitää muovikajakissa vähän paremmin kuin normaali ilmastointiteippi.

Etainilla olen käynyt muutamia kertoja melomassa seisten. Se on vakaa kajakki, ja siten "helppo" tyynessä. Mutta täytyy olla aikamoinen fakiiri, että aallokossa pystyisi eteenpäin melomaan. Jotenkin alkaa tuntumaan, että merikajakkia ei ole tarkoitettu seisten melottavaksi...
Varissaaressa on vuokrattavana sup-lautoja. Hinta oli 20 euroa / tunti. Ajattelin, että pitäähän tätäkin kerran kokeilla, vaikka vähän nössöä onkin. Hintaan sisältyi pieni alkuopastus. Ensimmäiseksi tietenkin jouduin allekirjoittamaan paperin, että vuokraaja ei ole vastuussa mistään mitä melonnan aikana tapahtuu.
Seiso keskellä, hartianlevyinen haara-asento. Katse horisontissa. Veto alkaa edestä ja loppuu jalkojen kohdalle. Veto menee aivan laudan reunaa pitkin. Yläkäsi suorana. Varo kiviä. Ole polvillasi lähdössä. Yms.

Tässä vannoutuneen merimelojan ensikommentit sup-laudalla melomisesta.
Lähdin suoraan seisaaltaan. Lauta kulki yllättävän hyvin suoraan. Sivusuunnassa ei ollut ongelmia pysyä pystyssä. Pituussuunnassa oli yllättäen alussa vaikeuksia. Kerran kaaduinkin eteenpäin laudan päällä, mutta en tipahtanut. Takana oleva evä vaikuttaa paljon laudan käyttäytymiseen. Vauhdissa se pitää suunnan hyvin suorana. Käännöksissä lauta kääntyy ennemmin evän ympäri kuin keskipisteensä ympäri. Tuulessa laudan luonne on voimakkaasti tuuleen laskeva. Päinvastoin kuin kajakki, joka nousee tuuleen. Sivutuulessa piti meloa suojan puolelta. Kajakkia on parempi meloa tuulen puolelta, jos meloo yhdellä lavalla. Kallistus ei kovin paljon vaikuttanut ohjailussa. Ehkä lauta pyrkii hieman kääntymään kallistuksen suuntaan.
Varissaaren ulkopuolella on vähän aallokkoa. Yritin saada laudan surffiin syvän veden aalloissa, ehkä puolittain onnistuinkin pari kertaa. Ainakin vauhtia tuli lisää, ja kerran keula hieman upposi aallonpohjaan.
Hauskaa tämä suppailu oli ainakin. Pitää tulla uudestaan kokeilemaan, kun on isompi aallokko.

Varissaaren eteläpuolen kivikkoa.

Peräevä ja nilkkaremmi.

Rockeria laudoissa on jonkin verran.

Ohjaaja kertoi, että valikoimissa on mm. kapeampia lautoja, jotka liukuvat paremmin.

Jokiretken ensimmäinen päivä

26-28.6.2015 tehtiin Kotkan Melojien kauden ensimmäinen yön yli kestävä retki. Minulle tämä oli myös kauden ensimmäinen retki. Telttaöitä ei ollut vielä yhtään tätä ennen. Lähtö oli Kultaalta perjantai-iltana. Sinne tuotiin kajakit autokyydeillä. Tarkoitus oli meloa alamäkeen merelle, ja merellä myötätuuleen takaisin Metsolan vajalle. Matkaa tulee yhteensä noin 65 kilometriä. Ei aivan aloittelijoille, vaikka nyt olikin mukana yksi tämän kesän peruskurssin käynyt. Retkiraportti on jaettu kolmeen osaan kuvatulvan välttämiseksi.

Alkumetrit. 5 yksikköä, 2 kaksikkoa, 9 melojaa ja pikku-Antti.

Ensimmäinen kantopaikka oli Hirvivuolle. Kantaminen on kovaa hommaa. Neljästään se sujuu ilman tukirankavammoja.

Hirvikoski. Täällä oli polttariporukka laskemassa koskea suppilaudalla seisaaltaan. Myöhemmin selvisi, että porukka oli KoMe:n entisiä poolojunnuja.

Hirvikosken aallot olivat sen kokoiset, että puolet retkeläisistä jätti kosken laskematta. Itse sain sitten laskea kosken neljä kertaa. Masa laski kolmesti, ja kaksikkojen perähenkilöt kerran.

Illaksi tyyntyy.

Tammijärvi näkyvissä. Yöpymispaikkana Antinniemi.

Leiripaikka. Hyttysiä oli jonkin verran, muuten hyvä paikka.

Naurettavaa(?) pelleilyä

Pulikointia, työpaja ja Cornwall

Mussalon satama 8.11.2014.

8.11. Kävin kevyellä päiväretkellä kiertämässä Mussalon. Omituista oli meloa pitkästä aikaa lähes tyynessä. Ilmat ovat jo kylmiä. Rukkasia on käytettävä meloessa ja taukovaatetukseen on kiinnitettävä huomiota.

9.11. Pulikointipäivä. Suppailua Beaufortilla matalalla hiekkarannalla. Herätti hieman huomiota ohikulkijoissa. Suppailu on hauskaa. Alatuki kehittyy nopeammin kuin tasapaino.
Sitten treenasin eskimoita. Herätti kohtalaisesti huomiota ohikulkijoissa. Pari ensimmäistä tuntui naamassa ilkeältä kylmyyden vuoksi. Sitten tottui. Käsieskimo onnistui, mutta vaivoin. Pään liike mättää. Ei ole kunnolla selkäytimessä. Pitäisi harjoitella useammin.
Lopuksi kävin uimassa kuivapuku päällä. Porukka pysähtyi tuijottamaan ja osoittelemaan sormella. Kannatti uida, löytyi yksi reikä kuivapuvusta. Takapuolen kohdalla oli pintakankaassa sekä sisäpuolella pistemäinen repeämä. Ei siitä läpi nähnyt, mutta löytyi vaivatta. Tööttäsin siihen sisäpuolelle Liquisolea.

15.11. olin muutaman melojakaverin kanssa Melonta- ja soutuliiton järjestämässä melontaturvallisuuden työpajassa Lohjalla. Keskustelua ohjaamisesta, riskeistä ja turvallisuusajattelusta. Sai uusia näkökulmia asiaan. Hienoa, että näitä järjestetään!

ps. olen ilmoittautunut Cornwallin reissulle toukokuussa 2015. JiiiiHaa!!

Carbis Bay

Perjantai 30.5.2014. Viimeinen melontapäivä. Menimme pohjoisrannikolle, Carbis Bay:hin. Hieman alkoi olla reissuväsymystä ilmassa. Flunssakin painoi päälle. Tänään oli surffipäivä, kuten eilenkin. Aallot olivat rauhallisempia kuin eilen, mutta eivät yhtään tylsempiä! Harjoittelimme kajakin ohjailua surffissa. Ideana oli pysyä aallon harjalla, jossa pystyi muuttamaan suuntaa monta kertaa yhden surffin aikana. Ja sama takaperin. Onnistumisen elämyksiä sain, kun pari kertaa pystyin sivusurffista kääntämään kajakin normaaliin keulasurffiin. Leikkimään siitä, hop hop! -sanoi Benjamin.

Lähtöranta. Kantomatka oli inhimillinen.

Ei tuulta ja tasaista. Ei uskoisi, että tässäkin kelissä voi surffata!

Taukoranta.

Vesi oli niin tasaista tällä rannalla että pysyi ihan pystyssäkin.

Melonnan jälkeisiä nautintoaineita.

:)

Melontapäivä pitkästä aikaa. Työ haittaa harrastusta. Lisäksi olen käyttänyt aikaa seuran vajan kunnostamiseen ja seuran kajakin korjaukseen. Tämäkin päivä meni puoliksi talkoohommiksi. Pieni polttariporukka oli tilannut parin tunnin melontaretken. Kylmä vesi ja ensikertalaiset melojat oli sellainen yhdistelmä, että sai olla normaalia enemmän varuillaan. Mukana oli 4 pelastustaitoista ohjaajaa ja kajakit täynnä lämmintä vaatetta. Yksi kaatui heti laiturista lähdön jälkeen. Vaatteiden vaihdon jälkeen melonta sujui sitten hyvin.
Iltapäivällä kävin vielä Lehmäsaaren pohjoispäässä tekemässä tasapainoharjoituksen sup-melan kanssa.

SUP-mela kulkee kätevästi takakannella.

Muinaisia kalliomaalauksia Lehmäsaaressa.

Lehmäsaaren pohjoispää on matalaa kivikkoista hiekkarantaa ja suojassa etelä- ja lounaistuulilta.

Video, jossa ei tapahdu mitään.

SUPpailua

Kaiken a ja o on oikea lajikohtainen varustus. Eniten suppailussa kiehtoo tasapainon säilyttämisen haaste. Kaatumisia sattuu enää silloin tällöin. Alatukikin alkaa toimia.

Olen käynyt harjoittelemassa monena päivänä. Lahnakosken mela tuntuu vähän löysältä näihin puuhiin. Oikea sup-mela on tilauksessa.