Tvillingsholma

22.7. - 23.7.2017.
Yhden yön retki Tvillingsholmaan. 

Lauantaina keli oli hyvä. Ukkospilviä oli nousemassa. 

Tauko Harvassaaressa. Vanerinpala Kellyn alla ei ollut hyvä idea. Syttyi palamaan.

Hippasilla ukkospilvien kanssa. 

Hippa! Mutta vain jälkisateet vain osuivat, kun pilvi levähti alas ukkostettuaan kylliksi. 

Tvillingholma on Pyhtään saaristossa, Långönin ja Mossaholmenin vieressä. Käymätön saari, mutta käymisen arvoinen. Mesiangervot kukkivat ja tuoksuvat kesäsateessa.

Ranta-alpi, Lysimachia vulgaris. Erittäin yleinen kasvi rannoilla. Leviää rönsyjen avulla. Leiripaikan valitsin saaren länsipuolelta. 

Mesiangervoja. Oikealla Långön:issä on jonkin veneseuran paikka. Musiikki kuului kahteen asti yöllä. 

Sinistä rantatädykettä ja keltaista ranta-alpia.

Olin aluksi varma, että tämä on sarjakeltano. Mutta kuulemma kukinnon pitäisi olla nimen mukaisesti sarja, ja näissä on vain yksi. Joten empä mene vannomaan. Toisaalta mitään muutakaan vaihtoehtoa en kasvikirjasta löytänyt.

Pakollinen notskikuva.

Uusi teltta ensimmäistä kertaa käytössä.

Vanha teltta. 

Olin harkinnut uuden teltan hankkimista noin vuoden. Nyt oli aika ja päätös kypsyneet, ja tässä se on. Hilleberg Soulo. 
Vanha teltta oli Vaude Hogan Ultralight Argon. Ultrakevyeksi teltaksi olin tyytyväinen sen laatuun ja kestävyyteen, koska kesti noin 7 vuoden käytön ja noin 150 nukuttua yötä. 
Hogan ja Soulo ovat molemmat kevyitä yhden hengen telttoja. Erojakin on. Soulo on täysin itsestään seisova. Vaude vain puolittain. Soulo on huomattavasti tukevampi kolmen kaaren ansiosta. Ja siksi myös vähän painavampi. Vaudessa on vain yksi T-kirjaimen muotoinen kaari. Soulossa on enemmän tilan tuntua, koska korkein kohta on teltan keskellä. Vaudessa korkein kohta on päädyssä. Myös kulkuaukko Vaudessa on päädyn kautta, joka ei ole niin hyvä ratkaisu käytettävyyden kannalta kuin sivussa oleva. Soulon absidi on pieni, mutta käyttökelpoinen koska ei ole kulkuväylällä. 
Tärkein peruste oli, että Soulo on itsestään seisova. Pystyttäminen kalliolle helpottuu paljon. 
Soulo oli kallis, mutta jos en polta sitä tai unohda saareen tai myrsky vie niin tuskin tarvitsee enää ikinä telttaa ostaa. 

Paluumatka kotiin. Keli oli muuten sama kuin eilen, mutta ilman ukkospilviä. 

Iltalenkki auringossa

24.4.2017. Iltalenkki. 17km. Kahvitauko silakkasaaressa. Lämmin keli verrattuna viimeaikaisiin keleihin. Melkein pystyi melomaan ilman rukkasia.

Tuuli oli heikohkoa, ja suunta normaali eli lounas. Siispä lähdin lounaan suuntaan. Päiväretkillä tuntuu oikealta lähteä vastatuuleen. Erityisesti kylmillä vesillä. Vastatuuleen melonta on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Paluumatka on sitten leppoisa, ja huomattavasti lämpöisempi kuin vastatuuliosuus. Jos pääset perille, pääset myös takaisin. No joo, tuulta oli nyt vain vähän, ja saatan joskus olla ylivarovainen tämänkaltaisissa asioissa. Mutta se on verissä, ei mahda mitään. Meriasioihin pitää suhtautua tietyllä ennakoivalla ja "hyvän merimiestavan" mukaisella asenteella.

Täältä ulompaa löytyi pientä maininkia. Maininki on ehkä parasta meressä mitä tiedän.

Pilvet ovat jo ihan kuin kesällä. Kuvassa vasemmalla Viikari ja oikealla Leppäkari.

Vielä ei viherrä missään.  Kuvattu Silakkasaaresta Kotkaan päin. 

Suursaari. Se on aina pakko kuvata.

Melontalenkki kylmässä pohjoistuulessa

17.4.2017. 
Kylmä pohjoistuuli piti lämpötilan nollan lähellä. Mutta ei mahda mitään, sitä on melottava silloin kun on aikaa. Miksei se kesä tule jo? 24km lenkki. 

Myötätuulessa tarkeni ilman pipoa. Vastatuulessa tarkeni jotenkuten. 

Joutsenet, pilvi ja Suursaari.

Ajattelin, että pidän vain yhden kelluntatauon tällä lenkillä. Tulee kylmä kun nousee kajakista pois, eikä jaksaisi laittaa taukovaatteita päälle. 

Kävin kuitenkin vähän jaloittelemassa seuraavassa saaressa. Tämä on Aholansaari. Siellä on varmaan joskus ollut jokin leirikeskus. Karuselli pyöri vielä hyvin. Tuossa saa huiman vauhdin sopivasti nojailemalla, koska on vähän kallellaan. 

Tekniikkatreenit

24.6.2014. Vedin KoMe:n toimintasuunnitelmaan merkityt tekniikkaharjoitukset Metsolan lähivesillä. Harjoitusten aiheena piti olla melaperäsin. Mutta tuulta ei ollut nimeksikään. Vaihdettiin kaarivetoon. Melaperäsimen harjoittelu ilman tuulta on melkein kuin säätöevän käytön harjoittelu ilman tuulta.
Verrattuna viime kertaisiin harjoituksiin eteenpäinmelontatekniikasta, kaariveto on yksinkertainen ja selkeä liike. Myös helpompi opettaa. Harkkojen loppupuolella otimme kajakin kallistukset mukaan tehostamaan liikettä. Tämänkaltaisia juttuja on ihan hauskaa ja mielenkiintoista opettaa. 4-5 vuotta sitten olisin itse kovasti kaivannut tekniikkavinkkejä ja harjoituksia, mutta niitä ei silloin ollut omasta seurasta saatavilla.

Matkalla Metsolan vajalle. Keräsin roskat mitkä vastaan uivat.

Aurinkoa ja vesisadetta.

Lähtö vajan rannasta. Meloimme alkulämmittelyn vuoksi n. kilometrin päähän ennen kuin aloitimme harjoittelun. 

Kohta kolisee. Minulla oli kamera kädessä ja siten olin ohjailukyvytön alus.

Haimme ensin tuntumaa kaarivetoon tekemällä sen kaverin kajakilla. Piti ajatella varpaita ja tuntea vatsalihakset. Lisäksi tässä oli helppo kokeilla, kuinka paljon kallistus helpottaa kääntymistä.

Erikoistehoste elokuvasta Independence Day. Vasemmalla Katariinanniemi ja keskellä Varissaari. Kohta satoi vettä ja tuuli nousi nollasta kahdeksaan metriin parissa minuutissa.

Harvassaari

21.7.2013. Pilvirintama. Ei satanut.

Harvassaaren etelän kallioita.

Kuolioluoto ja raekuuro

25.10.2012
Leppoisa päiväretki aurinkoisessa ja tyynessä kelissä. Menomatkan myötätuulessa pärjäsi ilman melarukkasia ja pipoa. Aurinko paistoi matalalta ja heijastui kirkkaasti tyynestä merestä. Reissun jälkeen naamassa oli valkoinen aurinkolasien muotoinen kuvio.

Yöllä oli pakkasta ja maa jäässä. Onneksi Bracassa on kevlarvahvikkeet reunoissa. Tuli taas koluttua kaikki mielenkiintoiset kivikot.

Kuolioluodon itärantaa. Auringon lämmössä oli mukava juoda kahvit. Taisin unohtaa hatun tähän rannalle.

Vihreää.

Kuvattu Kuolioluodosta eteläkaakkoon. Haapasaaren puokki näkyy hyvin.

Mistähän tämä kumpupilvi on suuttunut?

Paluumatkalla alitimme pienen kuuropilven joka satoi rakeita.

Herneen kokoisia.

Tyyni keli

Kuurosade.

Nimetön luoto Korkeussaarten ja Pakaskarin välissä.

Paluukuormana otin kajakin täyteen roskia.  Tuo kylmälaukku on myös roska.

Mussalo ympäri