Paluumatka vaihtelevassa säässä

10.7.2016. Aamulla aurinkoa. Sitten sumua, sitten ukkosta, ja lopuksi normaali SW 4-6. Meloimme eri kautta takaisin, eli Kirksalmen kautta. Se oli semmoinen reissu. Seuraava on parin viikon päästä.

Aamupalaa Kuolioluodon kalliolla. Kuvassa näkyy sumupilvi, joka kohta oli meidän päällä.

Kuolioluodon länsirantaa sumussa.

Alkumatkan onnistuimme välttämään pahimman sumun.

Kirksalmi. Sumua, näkyvyys 1-2km. Hiekkapohja, syvyys n. 90cm.

Kivi. Siitä harvinainen, että en onnistunut väistämään sitä ajoissa. Ei johtunut sumusta. Porukassa on hauska meloa, koska vauhti on hitaampi ja siten ehtii leikkimään. Yksin ei aina ehdi.

1,2,3,4,5, minä...yksi puuttuu? Näkyvyys oli pahimmillaan 100m.

Taukopaikka Lehmänsalmessa. Piitkä tauko. Humanistis-filosofis-uskonnollis-bullshittiä. Muutama naispuolinen pakeni metsään jostakin syystä.

Pop up ukkosia putkahteli siellä täällä ja sitten ne ajelehtivat sinne tänne. Ei osunut meihin.

Kuolioluoto

Melontaseuran yhden yön meriretki. 9-10.7.2016. Kuolioluoto. Suulasta seuraa ja huonoja mutta hauskoja juttuja. Maailmanparannusta (tuloksetonta). Leirielämää. On aina virkistävää välillä elää muualla kuin kotona umpitutuissa kuvioissa. Ympäristö vaikuttaa ajatteluun ja uudessa ympäristössä tulee uusia ajatuksia.

Lauantaina oli vakaampi keli kuin sunnuntaina. Taustalla Ruotsinsalmi. Olemme juuri lähestymässä välitaukopaikkaa Kuutsalon Santaniemessä.

Uusi retkeilyvaruste ensikäytössä. 3x3 metrinen tarppi. Sen saa suojaamaan teltan sisäänkäyntiä, jolloin sateella olo muuttuu siedettäväksi. Sen virittely on hauskaa puuhaa, koska se vaatii vähän suunnittelua ja mielikuvitusta. ...ja ei muuten satanut tällä retkellä.

Kuolioluodon "jumal-kallio". (Epävirallinen nimi).

Kuvassa saaren eteläpäätä ja viereinen Kuosa niminen saari.

Paluumatka

Sunnuntaiaamu ennen kotiinpaluumatkalle lähtöä Kuolioluodossa.

Aamuvenyttelyä.

Vuorisaaren vieressä. Vuorisaaren korkein kohta on 34,6m korkea. Meidän oli tarkoitus käydä siellä, mutta ei löytynyt tarpeeksi hyvää rantautumispaikkaa.

Lounastauko Lehmäsaaren lounaiskulmassa.

Kuolioluotoon

11-12.7.2015. Melontaseuran meriretki. Retki oli tarkoitettu tänä kesänä melonnan aloittaneille, tai muuten vaan rauhallisemmasta meiningistä pitäville. Viikonlopun sää oli pilvistä ja kevyttä tuulta pohjoisesta. Kohteeksi valikoitui Kuolioluoto 16km päässä vajalta. Mukaan lähti 7 yksikköä ja kaksi kaksikkoa.
Illalla leirissä perussettiä: nuotiolla istumista, makkaran paistoa, höpöhöpöjuttuja melonnan lisäksi mm. kvanttimekaniikasta ja muista filosofisista kysymyksistä, sadekuuroja, savua silmissä, pari olutta yms. Hyttysiä ei ollut, mutta muutama punkki löydettiin.

Tauko Lehmäsaaressa. Alkumatka meni leppoisasti myötätuulessa ja osittain myötävirrassakin. Kymijoessa on vettä paljon, ja se synnyttää huomattavissa olevan virtauksen Langinkoskelta Katariinan niemelle. Kuusi kilometriä pääsimme virran mukana. Kuutsalon ja Kirkonmaan välissä oli idästä länteen menevä virtaus. Sen aiheuttajasta ei ole varmaa tietoa.

Taustalla Hietakari ja uusi yhteysalus Otava.

Aavaa merta. Vasemmalla Kuosa, joka on aivan Kuolioluodon eteläpuolella.

Suursaari horisontissa.

Tämähän näyttää jo valokuvalta! Kiva, kun edes joskus onnistuu.

Iltasuppailut. Pohjoistuuli tyyntyi vähäksi aikaa. Sitten alkoi puhaltaa etelästä. Silloin piti suppailla takaisin rantaan ennen kuin tuli aaltoja.

Pikkuluoto Kuolion vieressä.

Näkymä Kuolioluodosta etelään. Veneessä varmaankin mökkeilevä perhe, joka on lähtenyt saarenympäriajelulle.

Merellistä tunnelmaa

13.7.2014. Tuulta oli vieläkin enemmän kuin eilen. 6-9m/s. Mutta nyt se oli myötätuuli. Reitille sattui kolme lyhyttä aallokko-osuutta. Leijaholman salmi, Lehmäsaaren eteläpää ja Varissaaren edusta. Porukka sai korvaamatonta aallokkomelontakokemusta.

Flow.

Vielä yksi näkökulma "möhkäleeseen".

Merellistä tunnelmaa paluumatkalla.

Kallioluoto

12.7.2014. Vanhassa merikortissa saaren nimeksi on mainittu Kallioluoto. Uudemmassa se on Kuolioluoto.

Tuo ei ole erillinen kivi vaan möykky kasvaa suoraan kalliosta. Mielestäni se on yksi itäisen Suomenlahden vaikuttavimmista kalliomuodostelmista.

Näkymä etelään. Oikealla Heinäsaari ja vähän Kirkonmaata.

Syömisen jälkeisellä saarikävelyllä. Tässä kohdassa kaikki vain lösähtivät kalliolle. Kuuma päivä.

Kesäistä vihreyttä.

Iltanuotio. Täytesalamalle löytyy joskus käyttöä.

Kävin vielä illalla kuvaamassa "möhkälettä".

Pilviä liikaa. Ei näkynyt superkuuta. Pikkusaari on Kuosa.

Hatunhakureissu

26.10.2012
Viime retkellä unohdin hatun Kuolioluotoon. Seuraavana päivänä se oli sitten haettava. Keli oli vain vähän rajumpi.

Siinä se oli, Kuolioluodon itärannalla jonne sen eilen unohdin.

Kuolioluoto. Pakkasta 1 aste. Lunta alkoi sataa ja tuultakin alkoi olla ihan riittävästi.

Kuutsalon Santaranta. Lyhyt evästauko. Metka tunne kun tauon jälkeen ottaa melan käteen kun sen ja rukkasten lämpötila on noin 0 astetta.

Santaranta.

Aurinko tuli taas näkyviin kun pääsin vajan rantaan. Melarukkasista huolimatta kädet ovat aallokossa koko ajan märät. Meloessa kädet pysyvät silti lämpöisinä.

Kuolioluoto ja raekuuro

25.10.2012
Leppoisa päiväretki aurinkoisessa ja tyynessä kelissä. Menomatkan myötätuulessa pärjäsi ilman melarukkasia ja pipoa. Aurinko paistoi matalalta ja heijastui kirkkaasti tyynestä merestä. Reissun jälkeen naamassa oli valkoinen aurinkolasien muotoinen kuvio.

Yöllä oli pakkasta ja maa jäässä. Onneksi Bracassa on kevlarvahvikkeet reunoissa. Tuli taas koluttua kaikki mielenkiintoiset kivikot.

Kuolioluodon itärantaa. Auringon lämmössä oli mukava juoda kahvit. Taisin unohtaa hatun tähän rannalle.

Vihreää.

Kuvattu Kuolioluodosta eteläkaakkoon. Haapasaaren puokki näkyy hyvin.

Mistähän tämä kumpupilvi on suuttunut?

Paluumatkalla alitimme pienen kuuropilven joka satoi rakeita.

Herneen kokoisia.

Kuolioluoto

Näkymä etelään. Oikealla Heinäsaari ja Kirkonmaa.

Edellinen kuva on otettu tämän kalliojyrkänteen päältä. Tilaa huipulla oli vain muutamia neliömetrejä vaikka sinne pystyi kävelemään loivaa rinnettä myöten.