Selfiekeppi

7.11.2015. Tuntuu, että liian harvoin pääsen melomaan. Töitä on melkein joka päivä, viikonloppuja myöten. Pimeälläkin tietysti voisi meloa.
Eilen lauantaina kävin Welhonpesässä katselemassa Rockpool:in kajakkeja. Erityisesti Alaw kiinnosti. Erona muihin saman kategorian kajakkeihin, siinä on levyjalkatuki ja polville todella hyvin tilaa. Hyvät polvitilat sitten aiheuttavat poikkeuksellisen korkean etukannen. Joka taas saattaa pitemmän päälle alkaa häiritä kannen yläpuolisia toimintoja ja liikkeitä. Tai sitten ei. Se pitäisi saada kunnon pitkäaikaiseen koemelontaan ennen ostopäätöksen tekoa. Toistaiseksi päätin pysyä Etain:issa, joka ei ole ollenkaan huono kajakki sekään. Säästyneet rahat voi tuhlata esimerkiksi asuntolainan maksamiseen, hammaslääkäriin tms. turhuuteen.

Sunnuntaina töiden välissä ehdin käymään vesillä sen verran, ettei totuus unohtunut. Lämpöä oli 7 astetta, tuuli 3-5 etelästä. Meloin anorakissa, koska siinä on kuivapukuun verrattuna parempi liikkuvuus. Enkä viitsi kuivapukua kuluttaa, jos keli on näin hyvä. Se oli kyllä ruumassa mukana vaihtovaatekerran kera. Anorakin alla oli ohut urheilukerrasto ja ohuehko fleecekerrasto. Hyvin tarkeni, ja sai piponkin ottaa välillä pois kun alkoi hikoiluttaa.

Selfiekeppi oli onneksi mukana.

Pidin kahvitauon Lehmänsalmessa.

Hienoja vihreän sävyjä, joita kamera ei tietenkään kunnolla tallenna.

Lehmäsaaren eteläpäähän tuli loivasti mataloituvaan rantaan maininkia, joka murtui jotenkuten surffattaviksi aalloiksi. Varsinkin peräsurffia oli hauska taas harjoitella.

Uusi kajakki!

Kuudes melontavuosi. Kuudes kajakki.
Paatit järjestyksessä: 1. Goltziana Marlin, 2. Kajaksport Viviane, 3. North Shore Atlantic, 4. Skim Beaufort, 5. Epic 18x, 6. Valley Etain 17,7.

Etain saapui Kotkaan sopivasti juuri ennen melontaseuran keskiviikkomelontaa. Ensikokeiluun ei malttanut ottaa pakkausmuoveja pois.
Keskiviikkomelonnassa oli paljon väkeä. Keli oli hyvä. Meloimme 12 kilometrin lenkin. Pohjoistuulta 4-6 m/s. Ei siis aallokkoa. Rantakivikoissa tuli koluttua, ja uusi kajakki sai heti hyvän kokoelman naarmuja pohjaan.
Odotin, että Etain olisi ketteryydeltään ja leikkisyydeltään sijoittunut johonkin Artisanin ja Atlanticin välimaastoon. Etain muistuttaa hyvin paljon Atlantic:ia. Pituutta on vain 20cm enemmän. Siksi yllätys oli, että Etain ei jää paljon Atlanticille leikkisyydessä jälkeen, jos ollenkaan. Ohjautuvuus on huikea, kun kallistaa tarpeeksi. Ja vakautta löytyy paljon, jotta suurempikin kallistaminen on mahdollista ilman melatukea.

Viikonloppuna on vähän pidempää retkeä suunnitelmissa. Kerron tuntumia sitten enemmän.

Hylsyjen keräilyä

5.10.2014. Olin vielä perjantai-aamuna kahden vaiheilla. Lähteäkö Reiskeriin yöksi vai ei? Telttailukamat oli jo kerätty keittiön pöydälle valmiiksi. En kuitenkaan lähtenyt. Oli vähän väsymystä työviikosta.
Sunnuntaina lähdin päiväretkelle. Päämääränä Kirkonmaan valloitus. Kuten Rankista, täältäkin on varuskunta häipynyt. Kävin katsomassa eteläpään kallioita.

Idänpuoleinen tuuli. Syksyä ilmassa. Lämpötila +7°C.

Kirkonmaan eteläpäässä. Vesirajan kallio oli todella liukas. Rantautuminen oli hankalahkoa. Poisähtö taas sujui vauhdilla.

Jotkut rakennukset olivat lukossa, jotkut ei.

Tuliasemien ja bunkkereiden käytävät olivat avoinna. Mutta mm. iso tulenjohtorakennus oli lukittu.

Näkymä länteen tulenjohtoaseman katolta.

Auringon nousu Itäkarissa ja Vahakarin loisto

Sunnuntai 14.9.2014. Edessä kotiinpaluu. Sää jatkuu hyvänä.

Ei ollut sumua, vaan kameran linssi oli kostea. Kaste oli voimakas.

Vahakarin loisto. Meloin vaihtelun vuoksi eri reittiä kotiin.

Merikotka. Näitä oli kaksi. Seisoivat kivillä ja pällistelivät ympäriinsä.

Vahakari.

Raakinsaari (Hattu r.i.p.)

20.7.2014. Ajattelin ennen lähtöä, että onpa kiva meloa myötätuulessa kotiinpäin. Mutta tuulen nopeus oli suunnilleen sama kuin melontanopeus. Lämpötila oli 25°C ja aurinko porotti täydellä teholla. Kuumuus oli aika painostavaa. Ei kiva. Meloin aukkari osittain auki. Päähän laitoin märän rätin viilentämään ja suojaamaan auringolta.
Vieskeriä ohittaessani tipautin vanhan hattuni kannelta mereen, enkä ihan heti sitä huomannut. Huomasin tapahtuneen vasta puolen minuutin melonnan jälkeen. Myöhäistä oli vaikka tein kolmen vartin ajan tiheää etsintäkuviota. Sinne meni. Myönnän, että tuli muutama voimasana huudettua vastatuuleen.

Meinasin ensin meloa yhdellä istumalla Mansikkalahteen saakka. Mutta tilanne vaati lounastauon. Lähellä oli Raakinsaari, jossa en ollut aiemmin käynyt. Pitkä, kapea, sivulta päin katsottuna nukkuvan lohikäärmeen muotoinen saari Pitkä-Kotkan kaakkoispuolella.

Uusi arabieskimolook. Jatkossa olen tämän näköinen. Morjestakaa silti jos näette.

Raakinsaaren rantautumispaikka. Takana Aarholma.

Kelo saaren kaakkoispäässä.

Koillisranta on jyrkkää.

Paluumatka Raakinsaaren ja Nuokkojen kautta

11.6.2014. Aurinkoinen sää. Tuuli aluksi koillisesta, eli sivumyötäinen. Mustamaan kohdalla se alkoi kääntymään vastapäivään ja friskaamaan. Yli puolet matkasta tuuli oli SW 5-8. Väänsin itseni siitä huolimatta kotiin asti. Melomaanhan minä lähdin, enkä maisemia katselemaan. Ihan hyvin jaksoin, vaikka tätä ennen kesän pisin päivämatka oli n. 20km. Kunto riittäänee Norjan reissulle elokuussa.
Huomasin, että Nuokkojen retkeilypalveluita ylläpitää Kymenlaakson virkistysalueyhdistys. Niillä on muitakin kohteita Kaakkois-Suomessa.

Raakinsaari. Mielenkiintoisen näköinen saari Pitkä-Kotkan eteläpuolella. En noussut maihin, pidin vain kelluntatauon tuulensuojassa.

Lepotauko takakannella maaten. Vähän mehua ja kaurakeksiä niin jaksoi Nuokkoihin lounastauolle.

Nuokonlahti. Rakennustyömaa. Tekivät uutta keittokatosta.

Hieno tulee!

Naurulokki Nuokonlahdessa.

Viimeinen selänylitys. Keskellä selkää oli pieni luoto, jonka suojassa pystyi hengähtämään.

Sinne ja takaisin.

SUPpailua

Kaiken a ja o on oikea lajikohtainen varustus. Eniten suppailussa kiehtoo tasapainon säilyttämisen haaste. Kaatumisia sattuu enää silloin tällöin. Alatukikin alkaa toimia.

Olen käynyt harjoittelemassa monena päivänä. Lahnakosken mela tuntuu vähän löysältä näihin puuhiin. Oikea sup-mela on tilauksessa.

Kevätjäillä

22.3.2014 kävimme neljän porukalla Metsolasta käsin vesillä. Timolla ei ollut jäähakkuja ja jäi reunalle. Minun jäljet näkyvät kuvan vasemmassa laidassa.

Keskemmältä löytyi vahvempaa, kävelyn ja tasajalkahyppelyn kestävää jäätä. Mittasin paksuudeksi n. 5 cm.

Vene oli juuri ennen meitä tehnyt väylän. Sillalta oli avovettä silmänkantamattomiin. Olisi tuosta päässyt jos olisi halunnut.

Jäähakut käytössä.

Pasin uusi Bigfoot. Harrastus on parasta aloittaa varovasti ja suojaisilla vesillä. Otin tyypit kajakista. Pirun ketterä, ainakin 70 kiloisella melojalla. Korkea etukansi tuntui oudolta. Mutta pidän silti tästä enemmän kuin Star 530:sta.

Jäätä ja melojia 2

Muutama kuva lisää sunnuntailta 8.12.2013.

Kyllä siitä pääsee.

Kahvitauko.

Lintuperspektiivi.

Normaali perspektiivi.

Prinsessarantautuminen.

Vesisateen pitoa Tervakarissa

9.9.2013. Jossain Ulko-Tammion pohjoispuolella. Kuvassa vasemmalla Varis ja oikealla Vellinki.  Vellingistä lähtiessä alkoi satamaan ja tuulemaan. Myötäaallokossa oli kiva surffailla.

Meloin Punapartoihin etsimään hyvää telttapaikkaa. Tämä kuva on Jumpreiskeristä. Ei löytynyt tästä saaresta.

Omakuva.

Pari saarta vielä tarkastin. Vaatimuksena telttapaikalle oli tuulensuoja, eli saaren länsipuoli. Sekä järkevää maastoa teltan pystyttämiseen. Neljäs paikka tärppäsi. Tervakari.

Horisontissa oli kirkasta, mutta sade vaan jatkui. Onneksi teltasta oli hyvä maisema. Radiosta kuului Metsäradio. Aiheena puurakennusten arkkitehtuuri.

Sade lakkasi kahdeksalta. Kävelin saaren ympäri. Tämmöinen oli etelärannalla.

Takana Lammassaari.