Kuulumisia vuodelta 2018

Alkukesällä kävin muutaman kerran vesillä. Pari yöretkeäkin tuli tehtyä. Sitten jossain vaiheessa alkoi alaselkä kipuilla. Samantapaista vaivaa oli ollut ennenkin. Mutta ei ennen melonnan aiheuttamana. 
Tästä johtuen koko innostus lajia kohtaan lopahti aika täydellisesti. Se oli vähän helpottavaakin. Ei tarvinnut meloa melomisen takia. Voi tehdä muitakin asioita. 

Ja koska olen välillä aika nopea tekemään päätöksiä, niin myin merikajakin pois saman tien.  Tämä on jo off topic, mutta jos joku miettii, mahtuuko 5,36 pitkä Valleyn Etain Toyota Priukseen sisälle, ilman että peräylitys on yli 2 metriä, niin vastaus on kyllä. Ostajalla ei ollut kattotelineitä. Sinänsä kyllä aivan asiallinen kuljetus ja kuormansidonta, ei siinä mitään. Oli vain hurjan näköinen. 

Koskikajakki minulla vielä on, enkä ole sitä myymässä. Syyskuussa kävin jopa melomassa sillä. http://pikkulokki.blogspot.com/2018/09/splish-splash.html

Blogi ei tule jatkumaan, ainakaan entisessä loistossaan. Ja tuskin minun melomisenikaan. Mutta tuskin nämä melontahommat kokonaan unohtuu. Ehkä vedän yhden peruskurssin keväällä...

Tervehenkinen lokki ja lumpeenkukkia vastavalossa

2.8.2015 meloin 22 kilometrin lenkin navakassa tuulessa. Lenkin aiheena oli istuma-asennon testaus, ja olkapääystävällisemmän melontatekniikan tavoitteleminen. Tai lähinnä että muistaisi meloa ergonomisemmin. Tälläkin lenkillä oli mielenmaltti lujilla. Surffien hakeminen, kun tuuli on noin 20 astetta eri kulmassa kuin aaltojen kulkusuunta, on aika kuluttavaa tuulen puoleiselle olkapäälle. Tietysti voisi säätöevää laittaa alas, mutta se on vähän nössöä.

Ruuvasin Etain:in reisituet pois. Normaalissa melonnassa niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt pystyn pitämään polvia keskellä ja enemmän koukussa. Kokeilin myös korottaa istuma-asentoa laittamalla 1,5cm lisää pehmustetta penkille. Melonta-asennosta tuli näillä säädöillä paljon parempi.

Lokki, joka syö kalaa. Tämä ihme oli pakko kuvata. Yleensä ne vaan tonkii roskiksia.

Lumpeenkukkia vastavalossa.

Äyspäänselkä oli tämän näköinen. Tuulta SW 8-10m/s. vähän matkan päässä Viikarinsalmessa oli hauskoja aaltoja, mutta ne olivat vähän liian isoja surffaamiseen. Ei niitä saanut kiinni.

Rankki, Silakkasaaret ja Etain:in tuntumat

4-5.7.2015. Lauantaina nukutti pitkään, vaikka aurinko paistoi suoraan telttaan. En ikinä muista ottaa aamuaurinkoa huomioon kun valitsen telttapaikkaa. Nyt se ei haitannut. Tuuli oli aamulla tyyntynyt huomattavasti eilisiltaan verrattuna. Nyt oli vain 7-8m/s SW. Päätimme lähteä Rankkia kohti myötäaallokossa. Selän ylitys oli noin 11km. Kevyttä surffailua. Leppoisaa melontaa eiliseen verrattuna.

Ristisaaren länsiranta lauantai-aamulla. Tuuli oli tyyntynyt, mutta hyviä tyrskyjä oli silti.

Lampaat olivat tuulen puolen rannalla tuulettumassa.

Selän ylitys Ristisaaresta Rankkiin.

Rankin vierasvenesatama.

Sääaseman torni.

Ilma oli hyvä, ja kävijöitä oli Rankissa paljon.

Rankkiin ja Kirkonmaahan on ilmaantunut uusia palveluja vesillä liikkujille. Rankissa on ravintola ja majoitusta, vierasvenesatama ym. www.kotkansaaret.fi
Ravintolan lohikeittoa oli kehuttu, mutta 14 euroa keitosta on aika paljon. Samalla hinnalla tilasimme sitten pihvit, jotka paljastuivat jauhelihapihveiksi. Ihan hyvää oli silti. Rankki on tutustumisen arvoinen paikka, johon ajaa vuoromoottori Kotkan Sapokasta.
Vaihtoehdot seuraavaksi yöpymissaareksi olivat Heinäsaari Kirkonmaan eteläpäässä, tai Silakkasaaret kilometri Rankista Luoteeseen. Päätimme valita Silakat. Huomenna olisi sitten helpompi kotiinpaluu.
Pääsimme melkein perille Silakkasaariin, kun Pasi huuti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Bigfoot oli puolillaan vettä. Saimme paatin maihin. Tutkimus paljasti, että kannen ja rungon välinen liitos oli ratkennut styyrpuurin puolelta. Vettä tuli istuinaukkoon ja molempiin takaosastoihin. Keula säilyi kuivana. Yllättävä vaurio, kun kajakkia on käsitelty täysin asiallisesti. Ei ole mällätty kiville, hypitty päällä tai muuta sellaista. Paattikin oli vain 2 vuotta vanha.
Pistää miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos liitos olisi irronnut perjantaina kovassa kelissä tai lauantaina selän ylityksessä. Olisi ollut todella kusinen tilanne. Sitä ei varmaankaan oltaisi omin voimin pystytty ratkaisemaan. Nyt oli hyvä onni, että tämä tapahtui hyvässä säässä ja lähellä rantaa.
Minulta löytyi jokin liimaus/tiivistysainetuubi ja Pasilta iso rulla jeesusteippiä. Niillä saatiin Bigfoot sen verran tiiviiksi, että sunnuntaina pääsimme kotirantaan.
Lisätty 8.7.2015: tarkempi kuvaus vauriosta ja jälkiseuraamuksista löytyy täältä: http://paakala.blogspot.fi/2015/07/kajakkivaurion-jalkiloylyt.html

Vesilasti.

Syy löytyi.

Silakkasaarten itäranta.

Suursaari sunnuntaiaamuna kuvattuna.

Puoli rullaa jesaria kylkeen, ja taas mennään.

Etain sai retken aikana hyvän "koeponnistuksen". Paatin mitat ym. löytyy täältä valmistajan sivuilta, en ala niitä erikseen selostamaan. Kajakki oli helppo hallita kaikissa tilanteissa, olosuhteet huomioon ottaen. Retkilastissa se on erittäin vakaa, eikä sitä paljon murtuvat aallonharjat hetkauta. Kuten edellisessä postauksessa totesin, tyhjänä ohjautuvuus on huikea kun kallistaa tarpeeksi. Kallistusohjausta Etain tottelee hyvin myös lievemmillä kallistuksilla, joita tulee matkamelonnassa käytettyä, lastattunakin. Evää en käyttänyt retken aikana ollenkaan. Ketteryyttä menetetään jonkin verran lastattuna, luonnollisesti. Johtuu ehkä eniten siitä, että lastattua Etainia on hankala kallistaa niin paljon, kuin jyrkkä käännös edellyttäisi. Kyllä se silti taipuu kaikkeen, mihin tarvitsee ja moneen väliin, mihin ei edes tarvitsisi, mutta silti haluaisi. Beaufort voittaa Etainin ohjautuvuudessa lastattuna, mutta ei ehkä tyhjänä. Tyhjänä B:n toissijainen vakaus ei ole yhtä luotettava kuin Etain:issa.
Luukut ja osastot olivat jopa perjantain melonnan jälkeen täysin kuivat. Paitsi pikkuluukku istuinaukon edessä, siellä oli pieni loraus vettä.
Pakkaustilavuutta on riittävästi pidemmällekin retkelle. Melonta-asento tuntui verrattain hyvältä vielä retken jälkeenkin. Jalkatuet ovat aika leveällä, jos haluaa meloa polvet yhdessä. Niihin voi ehkä viritellä jonkinlaisen laudanpätkän, joka olisi kummastakin päästä jalkatuessa kiinni. Siis eräänlainen levyjalkatuki. Sitä pitää suunnitella.
Ainut asia, josta en pidä, on rungon pieni löysyys pituussuunnassa. Se tuntuu kun kajakkia kantaa kahdestaan keulasta ja perästä kiinni pitäen. Ehkä se on hyväksyttävää 5,36 pitkässä muovikajakissa, vaikka kerrosrakenteinen onkin. Muuten runko on jäykkä, eikä paljon notkahtele vaikka 70 kiloinen meloja seisoo kannen päällä.
Kaikkiaan olen tyytyväinen Etainin ominaisuuksiin. Suosittelen, jos haluaa huolettoman muovikajakin ja  normaalia enemmän pakkaustilavuutta.

Uusi kajakki!

Kuudes melontavuosi. Kuudes kajakki.
Paatit järjestyksessä: 1. Goltziana Marlin, 2. Kajaksport Viviane, 3. North Shore Atlantic, 4. Skim Beaufort, 5. Epic 18x, 6. Valley Etain 17,7.

Etain saapui Kotkaan sopivasti juuri ennen melontaseuran keskiviikkomelontaa. Ensikokeiluun ei malttanut ottaa pakkausmuoveja pois.
Keskiviikkomelonnassa oli paljon väkeä. Keli oli hyvä. Meloimme 12 kilometrin lenkin. Pohjoistuulta 4-6 m/s. Ei siis aallokkoa. Rantakivikoissa tuli koluttua, ja uusi kajakki sai heti hyvän kokoelman naarmuja pohjaan.
Odotin, että Etain olisi ketteryydeltään ja leikkisyydeltään sijoittunut johonkin Artisanin ja Atlanticin välimaastoon. Etain muistuttaa hyvin paljon Atlantic:ia. Pituutta on vain 20cm enemmän. Siksi yllätys oli, että Etain ei jää paljon Atlanticille leikkisyydessä jälkeen, jos ollenkaan. Ohjautuvuus on huikea, kun kallistaa tarpeeksi. Ja vakautta löytyy paljon, jotta suurempikin kallistaminen on mahdollista ilman melatukea.

Viikonloppuna on vähän pidempää retkeä suunnitelmissa. Kerron tuntumia sitten enemmän.