Kunto- ja aaltomelontaa

On tässä melomassa käyty. Päiväretkiä, koskimelontaa, höntsäpooloa ja vedetty tekniikkaharjoituksia. Kamera vain on pysynyt tukevasti liivin taskussa.
Lauantaina 18.6.2016 oli tuulta 10-12m/s (keskituuli). Tuuli oli etelästä, joten isoa aaltoa tuli Kotkansaaren rannalle. Olimme kolmen melojan voimin nauttimassa aalloista. Kivaa oli.

Alla olevat kuvat ovat taas sunnuntailta. Silloin oli tuulta enää 8-10m/s lounaasta. Ajattelin meloa 5 km päässä olevaan Viikarinsaareen ja takaisin. Tuuli oli sinne päin meloessa nappivastainen. Puolen kilometrin jälkeen ajattelin, että ei mitään mahdollisuuksia päästä perille. Liian kova tuuli. Päätin meloa kuntoilu- ja tekniikkaharjoittelumielessä vastatuuleen niin pitkälle kuin hyvältä tuntuisi. Tatsi löytyi, ja yhtäkkiä olinkin melkein Viikarin vieressä. Ei muuta kuin maihin juoma- ja evästauolle.

Takaisin meloessa en malttanut olla kiertämättä Viikaria tuulenpuolelta. Paluumatkalla myötätuulessa sai harjoitella ohjaustekniikoita ihan kylliksi. Evä on nimittäin vähän epäkunnossa. Tyyppivika, joka on ainakin Etain:issa ja North Shore:n uudemmissa Atlanticeissa. Siis muovimalleissa.

Havourin pikkusaari ja Mussalon satama.

Lintukari Viikarin vieressä.

Viikarin länsipuolella.

Tuusulanjärven Melojia vesisateessa

Torstaina 6.8.2015. Töiden jälkeen pyöräilin vajan rantaan. Siellä oli juuri lähdössä kaksi Tuusulanjärven melojaa, joiden tarkoituksena oli viettää pari yötä Kotkan saaristossa. Meinasin lähteä suoraan selän yli Rankkia kohti, mutta lähetyvä ukkoskuuro sai muuttamaan suunnitelmaa. Sain Tuusulalaiset kiinni Tuohipöllön ja bulkkisataman välillä. Meloin heidän mukanaan Lehmäsaaren eteläpäähän, jota suosittelin leiripaikaksi. Sitten tein vielä omin päin pienen lisäkoukkauksen, Viikarinsaari ympäri.

Alkumatkasta satoi vettä. Kuuropilvi meni läheltä. Yksi salama näkyi.

Melojat jäivät Lehmäsaaren eteläpään laguunille. Taas tuli vesikuuro.

Keli selkeni ja tyyntyi.

Pidin vielä yhden kahvitauon Viikarinsaaressa. Kivikkoon on yllättävän helppo rantautua. Katsoo vain suunnilleen kajakin levyisen kolosen, ja mällää paatin vauhdilla siihen. On tukeva nousta pois.

Kotimatkalla etelästä päin nousi suuria ukkospilviä. Jyrinää kuului jatkuvasti. Menossa Kotkan Pursiseuran torstaikisa. Touhu näyttää vähän vinksahtaneelta tyynessä kelissä. Veneet olivat ihan sikin sokin keskellä väylää.

Lounas 9-12 m/s

19.7.2015. Sunnuntailenkki. Ajattelin ensin kiertää isomman lenkin, mutta tuuli olikin kovempi kuin odotin. Nautitaan sitten aalloista koko rahan edestä. Meloin vastatuuleen Viikarinsalmesta avoimelle Kaunissaarenselälle, ja Viikarinsaaren ulkokautta sen eteläpäähän tauolle. Samaa reittiä takaisin. Paluumatkaksi tuuli oli koventunut edelleen. Ei pysynyt hattu päässä, ja piti laittaa huppu päähän kun alkoi korvia paleltaa tuulessa. Etain käyttäytyi hyvin tuulessa ja aalloissa. Vaikka kajakki on aika suuritilavuuksinen, ja minun käytössä päiväretkivarustuksella se kelluu pinnassa, ja tuulipintaa on paljon. Keulan kääntämisessä tuuleen ei ole vaikeuksia, jos vain saa paatin liikkumaan kunnolla eteenpäin. Hukkasin jo toisen juomapullon tänä kesänä. Ensimmäinen hukkui pari viikkoa sitten samanlaisessa kelissä. Keula sukelsi surffissa, vesi lensi suoraan naamalle ja kauluksesta sisään. Vähän ajan päästä huomasin pullon kadonneen. Se oli 0,7 litrainen adidas:in juomapullo, joka on ollut minulla n. 20 vuotta. Oppirahoja.  Ehkä minä joskus vielä opin, että ei kannata pitää kovassa kelissä tavaraa kannella pelkkien kuminauhojen varassa.

Vähän epätarkka kuva, mutta ajatus varmaan tulee selväksi.

Aallot taittuvat hyvin suojan puolellekin. Tässä kohdassa toimi hyvin ns. "Haaga-Helia-rantautuminen". Aallon harjalla vauhdilla vain keula kivien päälle. Sitten on tukeva nousta pois. Muilla tavoilla on riski kaatua, kun polven syvyisessä vedessä aalto horjuttaa, ja jalka luiskahtaa vedenalaisten kivien väliin.

Näkymä etelään. Silakkasaari vasemmalla.

Oikealla Rankki ja Silakkasaaret.

Videossa näkyy laiva saapumassa Mussalon satamaan, Mussalon satama ja Viikarinsaaren länsirantaa. Videon alussa murtuva aallonharja vähän horjutti. Etainin tukevuus antaa pelivaraa kuvatessa.

Aaltojen kuvausta

Lauantai 11.10.2014.
Tuuliennuste tälle päivälle oli 5-7m/s lännestä.  Aamulla oli aika tyyntä. Lähdin melomaan Viikarinsaarta kohti. Kesken matkan alkoi sitten friskata. Tuuli oli lopulta 9-10m/s. Se tarkoitti kohtuullisia laineita Viikarin länsipuolella. Yritin matkalla saada aalloista kuvia. Vaikea kuvauskohde. Jäin välillä kellumaan, otin kameran vasempaan käteen. Pidin peukalon laukaisimella ja vein kameran niin sivulle kuin yletin ja vesirajan lähelle. Oikealla kädellä pidin melasta ja toinen lapa niskan takana meloin yhdellä kädellä ja yritin estää kajakkia kääntymästä sivuttain.
Kovempaa tuulta kesti vain muutaman tunnin. Sitten palattiin ennusteiden mukaiseen tilanteeseen. Oli hyvä onni ajoituksen suhteen. Olin pelipaikoilla juuri silloin kun alkoi tapahtua.
Kotkan edustalle, Mussalon ja Kuutsalon väliselle alueelle ei tule isoa aaltoa juuri koskaan. Viikari ja Kirkonmaa muodostavat suurinpiirtein linjan, jonne pitää hakeutua jos haluaa meloa meriaallokossa.

Pärskeitä ei synny, koska kuvatessa ei ole vauhtia eteenpäin. Tuuli painaa taaksepäin. Pitäisi olla kolme kättä.

Evästauko Viikarin eteläpäässä. Keltainen on päivän väri.

Eteläpää on kivikkoista. Mökkejä ei ole paljoa tällä puolella saarta.

Jotain luita oli ripustettu karahkaan roikkumaan.

Oudon näköistä kuviota kalliossa.

Aaltoja Viikarin länsipuolella

27.9.2014.
Kuivapuku, kypärä ja leikkimieltä pää täynnä. Tunsin pientä pettymystä kun melomaan lähtiessä ensimmäistä kertaa näin meren. Ei aaltoja. Merisää oli kuitenkin ennustanut "jotakin". Lähdin kuitenkin melomaan. Suuntana Viikarinsaari. Sen voisi ehkä meloa ympäri. Ja kun tuuli oli enemmän lännestä kuin lounaasta, länsirannalla voisi olla edes jotakin elämää. Syväsataman kohdalla tuuli sitten päätti noudattaa ennustetta ja friskasi 5-6:sta 7-9:ään metriin sekunnissa. Meloin Viikarin tuulen puolen rantaa eteläpäähän tauolle. Äsken oli niin kivaa, että päätin meloa takaisin samaa reittiä. Sai kerrankin nauttia aallokkomelonnasta! En muista, koska viimeksi on meloessa ollut näin hauskaa. :)

Tauko eteläpäässä. Kahvia ja voileipää.

Rantautumisniemen toiselta puolelta. Kaunissaari taustalla. Tuulta tässä 8-10m/s.

Lounaisranta. Ei ihme, ettei tähän ole kukaan mökkiä rakentanut.

Kuvattu paluumatkalla. Aaltojen kuvaaminen on vaikeaa. Sekä rannalta, että kajakista.

Viikarissa on paljon mökkejä. Varsinkin pohjois- ja itärannat. Lounaan puoli on vapaata, mutta se onkin kivikkoista ja tuulille altis. Pohjoisrannalla Leppäkarista lounaaseen on pätkä vapaata rantaa. Sitä olen joskus taukopaikkana käyttänyt. Telttailuun en tätä saarta suosittele. Lähistöllä on siihen tarkoitukseen parempiakin paikkoja.

Viikarinsaari

22.12.2013 Viikarinsaari.

Kouluttajien kanssa retkellä

Melonta- ja soutuliiton kouluttajatapaamisen yhteydessä tehtiin pieni meriretki. Samalla suoritettiin EPP3 taitokokeita. Minun ei tarvinnut tehdä kuin neljä solmua. NIL guide -tutkinto korvasi muut asiat. Hyvä retki. Aina on opettavaista meloa itseään parempien melojien kanssa.

Palaveri Mansikkalahden rannassa. Kuva: JP.

Länsiviitta oli poikki Viikarin luoteispuolella.

Ylätuen testausta.

Tauko ja kajakin "korjausta".

Pitihän tuonne päälle kiivetä.

Kaunissaari horisontissa.

Eva-Lotta kuvaa.

Viikari ympäri

Vasemmalta: Leppäkari, Lintukari, Viikari.



Linjataulun heijastus.