Pultti, Väli-Haru ja Suuri-Pisi

25.8.2015. Aamulla aivan tyyntä. Ja pilviä! Outo luonnonilmiö. Ei ole näkynyt moisia pitkään aikaan. Päivällä alkoi tuulla itäkaakosta 3m/s. Pysähdyin valokuvaustauolla Pultti-nimisellä luodolla. Siitä jatkoin Ulko-Tammion länsilahteen lounastauolle. Kävin vielä tsekkaamassa Väli-, ja Ulko-Harun saaret, joissa ei aiemmin ole tullut käytyä. Reissun viimeinen (vaikka en sitä tässä vaiheessa vielä varmuudella tiennyt) yöpaikka oli Suuri-Pisissä. Oli hyvä fiilis rantautua Pisiin. Reissun itäisin piste oli saavutettu, ja aika pitkä matka oli tultu Söderskäristä. Ja kaikki on mennyt hyvin. Varusteet ovat toimineet. Ei rasitusvammoja tai muuta sellaista.
Nyt on vielä hyvä keli. Huomiseksi on tulossa matalapaine lännestä. Huomenna sitten näkee, mitä sieltä taivaalta tulee.

Koivuluoto.

Tyyntä.

Pikamaihinnousu Pultti-nimisessä luodossa. Koivuluoto näkyy vasemmassa reunassa.

Ulko-Tammion autiotuvan piha. On tehty nuotiopaikka tännekin.

Väli-Haru.

Ulko-Haru näkyy tuossa vieressä.

Vuori-Lovinen niminen pikkuluoto lähellä Suuri-Pisiä.

Suuri-Pisi. Saaren itärantaa vanhan metsäpaloalueen kohdalla.

Metsäpaloaluetta.

Eteläpää.

Länsirantaa.

Suuri-Pisi

19.7.2014. Vapaa viikonloppu. Ei edes melontakursseja vedettävänä. Sai meloa minne ikinä halusi, ja minä halusin Suuri-Pisiin. Länttä mietin myös suunnaksi. Sielläpäin en ole vielä tänä kesänä käynyt. Mutta tuuleksi ennustettiin sunnuntaille itä 4-6m/s. Olisi liian pitkä vastatuuliosuus paluumatkalla. Tarkoitus oli taas vähän harjoitella matkamelontakestävyyttä, mutta ei siten että hauskuus katoaa. Tuuli oli menomatkalla jostain idän ja kaakon väliltä 2-3m/s. Punapartojen kohdalla tyyntyi kokonaan ja Ulko-Tammion kohdalla alkoi kevyesti puhaltaa etelästä.

Menomatkan meloin vaihtelun vuoksi vähän ulompaa reittiä.

Juuri ulostauduttu Leijaholman salmesta. Siitä vain selän yli että heilahtaa.

Mantereen ylle alkoi kerääntyä pilveä. Illalla kuului Pisissäkin jyrinää mutta ei tullut päälle.

Ruskeakari, Suntholmien lähellä. Oikealla näkyy Kilpisaari.

Nestettä join matkan aikana 1,7 litraa. Siitä suurin osa viimeisen kympin aikana. Enemmänkin olisi sietänyt juoda. Ensimmäinen teko rantautumisen jälkeen ei ollut juoksu lähimpään pusikkoon, vaan kaivaa viileä "juoma" kajakin ruumasta.

Kävin jopa uimassa.

Metsäpaloalue.

Illalla länsirannalla.

Erikoisen muotoinen hiidenkirnu.

Näkymä etelään.

Parin viikon takainen pohjoistuuli oli kaatanut mäntyjä.

Suuri-Pisi

10.6.2014 Suuri-Pisi. Keli salli rantautumisen länsirannalle. Se ei ole niin suojainen kuin pohjoispään poukama, mutta maa on melojaystävällisempää.

Katkennut kelo itärannalla.

Tuuli oli koillisesta. Pisissä on hyviä telttapaikkoja merinäköalalla.

Koko makkarapaketillisen syönti ei ollut ongelma näin pitkän melonnan jälkeen.

Illalla paistoi aurinko.

Länsirantaa. Kuukin nousi hienon maiseman kruunuksi.

Harrastuksen alku

Olen liikkunut merellä lapsesta asti. Ensimmäiset 20 vuotta pelkästään moottoriveneillä. Meri on aina ollut tärkeä, ja sinne on pitänyt päästä. Keinolla millä hyvänsä.

Ote folkkari Agannan lokikirjasta:

5.9.2008 melkein pilvistä 6-7m/s w
9.12 lähtö kalarannasta
9.15 kirkkovenesoutajia tuli vastaan
10.00 Ruotsinsalmi
12.32 ankkurissa Kuorsalon kylänlahden edessä. 16.1 nm
13.50 ankkuri ylös
n. 15.30 Suuri-Pisi. 24.1 nm.
             Tänne pöllähti 20.00 jälkeen 13 kajakkimelojaa!

6.9.2008
Aamulla tuulta 8-10m/s w. Melojat lähti 10.00.
11.00 lähtö. Pelkkä iso, reivattuna.
...

Nätti vene se oli. Takana näkyy Pieni-Pisi.

Melojat olivat yötä Pisissä ja aikoivat jatkaa Ulko-Tammion suuntaan seuraavana päivänä. Ajattelin, että onpas älyttömän pitkiä melontamatkoja. Kyselin ja kuuntelin. Jokin kipinä tästä jäi, tunsin sen heti. Mutta ei ihan vielä, minulla oli vielä puupurjevene, joka vaati aikaa.

2010, joskus touko- ja kesäkuun vaihteessa:
Oltiin Enon kanssa kuvausretkellä. Kierreltiin autolla rantoja ja kuvailitiin mitä nähtiin. Jotenkin ajauduttiin Metsolan rantaan. Sieltä löytyi epämääräistä porukkaa kajakkien kanssa. Mentiin juttelemaan ja sovittiin, että 10.6. pääsen kokeilemaan melomista. Vähän jalat puutuivat eikä peräsimellisellä kajakilla melominen oikein tahtonut sujua. Mutta tiesin, että tämä on minun juttu. Maksoin seuran jäsenmaksun ja kalustomaksun seuraavana päivänä.

Suuri-Pisi

5.5.2013 saavuimme kohtalaisessa sivumyötäisessä Suuri-Pisiin.

Sunnuntai. Rannalla oli vielä lunta.

Iltanuotio. Lounaistuuli kävi keittokatokseen. Vaatteita tarvittiin nuotion lämmöstä huolimatta.

Maanantai. Lähdössä Huovaria kohti.

Reskutuksia

29.9.2012
Aurinkoinen päivä. Pyörittiin Suuri-Pisin lähivesillä. Aamulla eteenpäinmelontaa, kallistuksia, ohjaustekniikoita ja tuentoja. Päivällä eskimoita, reskutuksia, ea- ja korjausvälineet. Iltapäivällä navigointi, säätietous ja varusteet. Illalla käytiin ennakkotehtävät läpi.

Sunnuntaina oli opetuspäivä. Jokainen piti lyhyen oppitunnin muulle ryhmälle ennaltamäärätystä aiheesta. Melottiin takaisin Siikasaareen ja saatiin loppupalaute.
Suoritin tutkinnon hyväksytysti. Hyvää oli eteenpäinmelonta ja aallokkomelonta. Lisää voi harjoitella ohjaustekniikoita ja kaikenlaista kikkailua kajakilla. Sekä tietysti ryhmän ohjaamista ja opetusta jos/kun aion suorittaa seuraavan L2 sea kayak instructor tutkinnon.

Kolmen kuvan sarja. Ladder eli tikapuupelastus eli t-reskutus. Ensin tyhjennys.

Seuraavaksi kiivetään kyytiin.

Aukkopeite kiinni, mela käteen ja meno jatkuu.

Kuvattu pohjoiskärjen vanhasta majakkatornista.

Pohjoispään poukaman hiekka oli upottavaa. Rantauduimme länsipuolelle.

Suuri-Pisi

Länsipuolen hiekkarantaa. Yöksi tyyntyi.

Pohjoispään rantautumispaikka.

Eteläpään pikkuluotoja.

Reissukladi.

Kausi ohi

Nyt se on melontakausi ohi. Lähden kuukaudeksi merille ja sitten onkin jo uusi vuosi.

Melontapäiviä tuli 97 ja saariöitä 37. Kävin 84:ssä saaressa joista 23 kuului kansallispuistoon. Roskia tuli keräiltyä noin 130 muovikassillista.
Itäiseltä Suomenlahdelta jäi käymättä muutama mielenkiintoinen saari: Huovari, Luppi ja Lakka. Ensi kesänä sitten.

Nämä kuvat on otettu 5.9. 2008. Olin purjeveneellä Suuressa Pisissä kun sinne rantautui, muistaakseni Lappeenrannan latuseuran, kajakkiretkikunta. Nukkuivat Pisissä yön ja aamulla jatkoivat jonnekin lounaan suuntaan. Ihmettelin että miten uskaltavat noin pienillä paateilla niin kauas ulkosaaristoon.

Melojia lähdössä.

Lähtivät vastatuuleen Lanskeria kohti.

Koivuluoto, Ulko-tammio, Suuri-pisi

Sunnuntaina oli mukava meloa Koivuluotoon kun aurinko lämmitti ja tuulta 1 m/s. Metsähallituksen porukka kävi keräämässä roskia. Muuten tyhjä saari. Maanantaina meloin Ulko-tammioon. Siellä oli 7 venettä. Autiotuvan remontti jatkuu...
Tiistaina Suuri-pisiin. Tyhjä saari.
Keskiviikkoaamu oli sumuinen ja kolea. Kotkassa olin klo 19:30.

Miten sattuikin taas syyslomalle näin hienot kelit? Todennäköisesti vuoden viimeinen pitkä reissu.
Uuteen kajakkiin olen tyytyväinen. Mukaan mahtuu iso järjestelmäkamera varusteineen, toinen makuupussi, kiikarit ja juomavettä tuplasti se määrä mitä Goltzianaan.

Suuri-pisi.

Suuri-pisi

Koivuluoto.

Koivuluodon autiotupa oikealla.

Koivuluoto.

Ulko-tammion bunkkeriluola.

Ulko-tammiosta.

Ulko-tammio.

Ulko-tammio.

Kotkan valoja.

Koivuluoto. Sunnuntaina oli aika pläkä keli.

Kärenmaankopu.

Itäinen Vehkaluoto.