Mäkien huiputusta, vanha lauttasatama ja saksalaisten tykkiasemia

Torstaina 21.8.2014 siirsimme leiripaikkaa Kvalsundin kylän lähistölle. Ohjelmassa mäkien tallaamista ylös ja alas. Perjantaina ajoimme pohjoiseen ja jätimme kajakit valmiiksi vanhaan lauttasatamaan. Viimeinen yöpaikka löytyi siitä lähistöltä.

Torstai. Kävimme leiristä vaakasuunnassa 1,50km ja pystysuunnassa 0,56km etäisyydellä sijaitsevalla huipulla.

Puolivälissä rinnettä.

Tämä taas oli leiristä 20m sivulle ja 10m alas. Vesi oli täysin juomakelpoista, mutta vain välttävästi peseytymiskelpoista. Melkein liian kylmää.

Perjantai 22.8.2014. Vanha lauttasatama Kåfjordenissa. Nykyään Mageroyan saarelle pääsee tunnelia pitkin.

Viimeisen leiripaikan maisemia. Näkyvä vesialue on Porsangerin vuono.

Kuvauskävelyllä. Kaukana vasemmalla näkyy Kinnarodd, joka on manner-Norjan pohjoisin kohta. Pohjoisempi löytyy Mageroyalta, mutta se on saari.

Saksalaisten asentamia maihinnousuesteitä.

Räjäytetty saksalaisten tykkiasema. Näitä oli paljon.

Suuri-Pisi

19.7.2014. Vapaa viikonloppu. Ei edes melontakursseja vedettävänä. Sai meloa minne ikinä halusi, ja minä halusin Suuri-Pisiin. Länttä mietin myös suunnaksi. Sielläpäin en ole vielä tänä kesänä käynyt. Mutta tuuleksi ennustettiin sunnuntaille itä 4-6m/s. Olisi liian pitkä vastatuuliosuus paluumatkalla. Tarkoitus oli taas vähän harjoitella matkamelontakestävyyttä, mutta ei siten että hauskuus katoaa. Tuuli oli menomatkalla jostain idän ja kaakon väliltä 2-3m/s. Punapartojen kohdalla tyyntyi kokonaan ja Ulko-Tammion kohdalla alkoi kevyesti puhaltaa etelästä.

Menomatkan meloin vaihtelun vuoksi vähän ulompaa reittiä.

Juuri ulostauduttu Leijaholman salmesta. Siitä vain selän yli että heilahtaa.

Mantereen ylle alkoi kerääntyä pilveä. Illalla kuului Pisissäkin jyrinää mutta ei tullut päälle.

Ruskeakari, Suntholmien lähellä. Oikealla näkyy Kilpisaari.

Nestettä join matkan aikana 1,7 litraa. Siitä suurin osa viimeisen kympin aikana. Enemmänkin olisi sietänyt juoda. Ensimmäinen teko rantautumisen jälkeen ei ollut juoksu lähimpään pusikkoon, vaan kaivaa viileä "juoma" kajakin ruumasta.

Kävin jopa uimassa.

Metsäpaloalue.

Illalla länsirannalla.

Erikoisen muotoinen hiidenkirnu.

Näkymä etelään.

Parin viikon takainen pohjoistuuli oli kaatanut mäntyjä.

Vieskeri

10.6.2014. Temppuilua on harjoiteltu viimeaikoina paljon. Ensin Cornwall:issa ja sitten koskikurssilla. Nyt harjoittelin matkamelontaa. Suuntana itä ja Suuri-Pisi. Tuuli oli suunnaltaan vaihtelevaa. Enimmäkseen pieni sivuvastainen, 1-3m/s. Lähdin pelkkä paita päällä, mutta jossain vaiheessa alkoi käsiä palella ja heitin myrskyanorakin päälle. Tuuli pyöri ympyrää ja muutama sadekuuro tuli.

Vieskeri Pitkä-Kotkan itäpuolella. Yhden pysähdyksen taktiikalla se oli sopivassa kohdassa.

Pohjoisranta.

Länsiranta on kivikkoinen.

Hiidenkirnut.

Reikiä kalliossa

7.9.2013 Kutukari. Kuten viereisessä Kirnukarissa, täälläkin on kallio täynnä koloja.

Sanotaanko näitä myös hiidenkirnuiksi?

Kirnukari

27.7.2013 Kirnukari. Ryyttingistä meloin tarkastamaan vielä tämän saaren. Itäranta oli tuulelta suojassa, mutta ei auringolta. Lämmintä oli. Kävin uimassa ja keitin donitsikahvit.

Nimensä mukaisesti Kirnukarissa on paljon hiidenkirnuja. Lounaisrannalla aivan vieri vieressä.

Askeri

KoMe:n meriretki, toinen päivä. Yöllä oli pieni sadekuuro. Aamulla melottiin Kuusenkarista Askeriin. Uitiin ja kierrettiin saari. Lämmin päivä. Kaakkoistuulta 4 m/s. Käytiin vielä Tornissa ja Pekossa. Sieltä A ja E meloivat takaisin Kuusenkariin. Minä kävin vielä Reiskerissä juomassa kahvit ja Paha-Lakassa. Illalla tuli pilviä läntiseen horisonttiin. Varoitettiin ukkospuuskista.

Uimassa Askerissa.

Hiidenkirnuja.

Pohjoispään pirunpeltoa.

Railot.

Lampi eteläpäässä.

Länsipuolen rantaa.