20.8.2017

Kotka-Jurmo-Hanko 2017

Kotona taas. Kesäloma alkoi la 29.7.2017. Samana päivänä pakkasin kajakin ja lähdin Kotkasta länteen päin. Ei ollut kovin tarkkaa suunnitelmaa. Pakkasin kuitenkin siten, että pystyn olemaan reissussa koko kolmen viikon kesäloman. 

Jossain Porkkalan tai Inkoon kohdalla oli "ei paluuta" -piste. Sieltä olisin ehtinyt hyvin meloen takaisin Kotkaan. Paskat. Halusin saaristomerelle. Jos päätän reissun Hankoon HSKG tapahtumaan, niin ehkä sieltä saa pummattua kyydin kajakille itään päin. Tai Kaukokiidon tai jonkin vastaavan avulla. Tai jos ei saa, niin ei väliä. Paatti on jo 2 vuotta vanha, joutaakin jo vaihtoon. 

Lopulta meloin Jurmoon asti. Sieltä takaisin Hankoon. Ja kuinka ollakaan, sinne ilmestyi Kotkalaisia melojatyyppejä joiden kyydissä pääsin kajakin kanssa takaisin Kotkaan. 

Hauska reissu. Uusia maisemia. Virkistävä kokemus. En melonut pitkiä päivämatkoja. Olin sentään kesälomalla jne. Ehkä 25km oli keskiarvo. Pisin 49km ja lyhin 12. Kolme päivää vietin kokonaan saaressa, melomatta. Tuuletkin vaikuttivat tähän. 90% oli lounaistuulta. Eli vastainen länteen päin mennessä. Pari kertaa oli puoli päivää kaakon tuuli, mutta tällöin tuli aina vettä taivaan täydeltä. 
Reissun kruunasi HSKG, ja rantasurffi pe iltana ja la päivällä. 

Yöpymispaikat olivat järjestyksessä:
Bysket, Rönnskär, Onas, Sipoon Kaunissaari, Torra Lövö, Hommanskär, Stora Svartö, Fagerö, Ekholmsklobben, Jussarö x2, Hamnskär, tuntematon pikkusaari Rosalandetin kaakkoispuolella, Gärskär (tuvassa), Jurmo x2, Yxskären, Örö, Morgonlandet x2, Tulliniemi. 

Rupean lähiaikoina laittamaan reissusta kuvia ja vähän kertomusta päivä kerrallaan. 


Kuva on Ryssklobbenista, Porkkalanselän ylityksen jälkeen. Oli ukkoskuuroja liikkeellä. Ei osunut kohdalle. Kuva kuvaa hyvin koko reissua. Oli sadetta, paistetta ja uusia erikoisia maisemia. 

24.7.2017

Tvillingsholma

22.7. - 23.7.2017.
Yhden yön retki Tvillingsholmaan. 


Lauantaina keli oli hyvä. Ukkospilviä oli nousemassa. 

Tauko Harvassaaressa. Vanerinpala Kellyn alla ei ollut hyvä idea. Syttyi palamaan.

Hippasilla ukkospilvien kanssa. 

Hippa! Mutta vain jälkisateet vain osuivat, kun pilvi levähti alas ukkostettuaan kylliksi. 

Tvillingholma on Pyhtään saaristossa, Långönin ja Mossaholmenin vieressä. Käymätön saari, mutta käymisen arvoinen. Mesiangervot kukkivat ja tuoksuvat kesäsateessa.

Ranta-alpi, Lysimachia vulgaris. Erittäin yleinen kasvi rannoilla. Leviää rönsyjen avulla. Leiripaikan valitsin saaren länsipuolelta. 

Mesiangervoja. Oikealla Långön:issä on jonkin veneseuran paikka. Musiikki kuului kahteen asti yöllä. 

Sinistä rantatädykettä ja keltaista ranta-alpia.

Olin aluksi varma, että tämä on sarjakeltano. Mutta kuulemma kukinnon pitäisi olla nimen mukaisesti sarja, ja näissä on vain yksi. Joten empä mene vannomaan. Toisaalta mitään muutakaan vaihtoehtoa en kasvikirjasta löytänyt.

Pakollinen notskikuva.

Uusi teltta ensimmäistä kertaa käytössä.
Vanha teltta. 


Olin harkinnut uuden teltan hankkimista noin vuoden. Nyt oli aika ja päätös kypsyneet, ja tässä se on. Hilleberg Soulo. 
Vanha teltta oli Vaude Hogan Ultralight Argon. Ultrakevyeksi teltaksi olin tyytyväinen sen laatuun ja kestävyyteen, koska kesti noin 7 vuoden käytön ja noin 150 nukuttua yötä. 
Hogan ja Soulo ovat molemmat kevyitä yhden hengen telttoja. Erojakin on. Soulo on täysin itsestään seisova. Vaude vain puolittain. Soulo on huomattavasti tukevampi kolmen kaaren ansiosta. Ja siksi myös vähän painavampi. Vaudessa on vain yksi T-kirjaimen muotoinen kaari. Soulossa on enemmän tilan tuntua, koska korkein kohta on teltan keskellä. Vaudessa korkein kohta on päädyssä. Myös kulkuaukko Vaudessa on päädyn kautta, joka ei ole niin hyvä ratkaisu käytettävyyden kannalta kuin sivussa oleva. Soulon absidi on pieni, mutta käyttökelpoinen koska ei ole kulkuväylällä. 
Tärkein peruste oli, että Soulo on itsestään seisova. Pystyttäminen kalliolle helpottuu paljon. 
Soulo oli kallis, mutta jos en polta sitä tai unohda saareen tai myrsky vie niin tuskin tarvitsee enää ikinä telttaa ostaa. 


Paluumatka kotiin. Keli oli muuten sama kuin eilen, mutta ilman ukkospilviä. 

25.6.2017

Juhannusretki

24.6. - 25.6.2017
Yhden yön retki läheiseen Heinäsaareen. Kunto ei sallinut nyt pidempää retkeä. Mutta hyvä näinkin. Heinäsaari Kirkonmaan eteläkärjessä valikoitui kohteeksi, koska tiesin siellä hyvän leiripaikan joka olisi vallitsevilla tuulilla suojassa. Ja lisäksi se oli melko varmasti tyhjä saari jopa juhannuksena. 

Heinäsaareen meloessa loksahti eräs melontatekniikan palanen kohdilleen. Jännä, että en edes ollut tietoinen palasen puuttumisesta ennen kuin se tuli takaisin. Muuten kuin ajoittaisina selkäkipuina.
Siis, jalan ja jalkatuen välissä pitäisi tuntea paine täsmälleen samaan aikaan kuin tuntee paineen melan lavan ja veden välissä. Silloin keho on sopivasti tiukkana ja voima välittyy ergonomisesti melasta kehon kautta jalkatukeen. Aiemmin jalan paine oli ehkä millisekunnin myöhässä, joten voima väänsi selkää vinoon ja liu'uin penkin etuosaa kohti. 
Tai en minä tiedä miten se nyt meni tai mitä tapahtui vai olenko ihan kuutamolla, mutta nyt kuitenkin homma pelittää paremmin. 

Luettelo melontaretken tärkeimmistä hetkistä:

1. Ensimmäinen katse merelle kun saavut vajan rantaan. 

Katsomisen tunne on eri tilanteissa  a: et ole lähdössä merelle,  b: olet lähdössä merelle. Tilanne b:ssä meren romantisointi unohtuu, ja tilalle nousee käytäntö ja ennakoiva ajattelu, sekä kaikesta rutiinista huolimatta pieni jännitys ja epävarmuus; onko kaikki varusteet mukana, pärjäänkö varmasti, onko riittävästi pelivaraa jos olosuhteet muuttuvat. 

2. Ensimmäiset melanvedot lähdön jälkeen.

Kamojen roudaus vajalle ja pakkaus kajakkiin on urakka. Nyt se on tehty, ja päästään asiaan. Koko retki on edessä, kaikki on mahdollista. Hike your own hike, sanottiin uusimmassa Retki-lehdessä. Näin aion tehdä. Joskus suoritetaan ja kerätään kilometrejä, joskus ei.

3. Rantautuminen leirisaareen. 

Uusi elinympäristö jota voi tutkia ja katsella. Ajatuksilla on tilaa poiketa normaalista, koska uusi ympäristö vaikuttaa väkisinkin ajatuksiin. Ei tarvitse hetkeen katsella niitä samoja olkkarin tauluja ja kirjahyllyjä. Telttapaikan katsominen on niiin eri kuin normaali arki kotona.

4. Tulien teko.

Lieneekö pyromaanin vikaa, mutta nuotion sytyttäminen on vain ihan himpulan hauskaa. Ja tulen tuijotus myös. Tulessa ja aalloissa on jotain samaa. 

5. Nukkumaan meno telttaan.

Varsinkin jos sataa vettä. Sateella nukun aina parhaiten teltassa. Ja kaikki luonnon ja meren äänet...

6. Aamukävely kahvikupin kanssa.

Alkaa olla pikkuhiljaa täysin hereillä. Pieni kävely rannalla aamukahvin kanssa. Miltä meri ja taivas näyttää? Minkälaista säätä tulossa? Säästä puhuminen voi olla jonkinlainen klisee, mutta ulkona liikkuville sää määrittää mitä voit tehdä ja mitä et. Itse asiassa tämä kohta 6 on sama kuin kohta 1. Eli kierros alkaa taas alusta...


Rantautuminen Heinäsaareen. Aika ottaa rennosti. Yksi olut, kahvia, donitseja, riippukeino puuhun ja löhöämään. Teltan ehtii kyllä pystyttää myöhemminkin. Kelly-kattila savuttaa. Siinä on hyvä kiehauttaa kahvivedet. Paljon hauskempaa kuin kaasutrangialla.

Ok, riippukeinossa on pari tuntia löhötty. Kasvikirjat kainaloon ja saarikierrokselle. Tämä on Vicia cracca, hiirenvirna. Köynnösmäinen kasvi, kiipeilee muita kasveja pitkin.Kukkii sinisin kukin juuri nyt. Näitä oli paljon Heinäsaaren rannalla. 

Angelica archangelica ssp. litoralis, meriputki. Komea nimi komealla kasvilla. Bongattu myös mesiangervo ja merivirmajuuri, jotka ovat samantapaisia rantojen putkimaisia kasveja. 

Lotus corniculatus, keltamaite. Näitä oli myös paljon. Hernekasvien heimoa, kuten hiirenvirnakin. Hienoja keltaisia kukintoja monessa kohdassa rannalla. 

Illalla tuli sen verran sateisen näköistä pilveä, että virittelin tarpin teltan eteen. Viritys ei ollut ihan sateenkestävä, koska aamulla sadevesi oli jäänyt pussittamaan ja painanut tarpin alas. Tarppi on ihan ehdoton varuste. Teltta on niin pieni, että siellä ei mahdu tekemään mitään. Tarpin alla voi sateellakin olla ulkona ja maisemien äärellä. 

Notski. Ehdin juuri käristää neljä kabanossia ennen kuin alkoi satamaan. 

Kivimakkaraa. Sopiva kivi lähelle nuotiota, ja makkara sai siinä paistua ihan omatoimisesti. Makkaratikun pitäminen sitoo paistajan kiinni tilanteeseen, eikä ole mahdollisuutta reagoida tilanteisiin tai mielijohteisiin. 

Aamu. Ranta sateen jälkeen. 

Silene dioica, puna-ailakki. Yleinen kukka, myös pihoilla rikkaruohona. Ei kasva ihan rannassa, vaan yleensä vähän kosteammassa ja paremmassa maassa.

"Ratkaisevan hetken" valokuvausta. Odotin, että purtsikka on juuri tuossa kivien välissä. En ole ihan varma, toimiiko kuvan sommittelu ja tasapaino. Havaitsen hieman kiikunkaakun epätasapainoa johtuen mahdollisesti veneen sijainnista liian keskellä kuvaa. 

Muita bongattuja kukkia: silmäruoho, matara, metsätähti, oravanmarja. 

Pari mainitsemisen arvoista tilannetta paluumatkalla.

Lehmäsaaren pohjoispäässä oli kolmen hengen seurue juuri lähdössä vesille 4,5 metrisellä tasaperäisellä "perämoottoriveneellä" ilman moottoria, eli soutaen. Eikä ollut kuin yksi airopari. Ei muuta, mutta tuulta oli jo jotain 7-8 m/s lounaasta, ja aaltoakin jonkin verran. Jäin vähän katselemaan että mikä meininki ja mihin suuntaan ovat menossa. Lähtivät Kotkaa kohti. Minä katsoin parhaaksi käydä vähän katsomassa lähempää että minkälaisia merenkulkijoita ovat. Yksi näistä kavereista paljastuikin vanhaksi työkaveriksi. Muutenkin olivat nuoria ja riskin oloisia tyyppejä, ja tuntuivat tietävän mitä ovat tekemässä. Toivotin hyvää matkaa ja jatkoin omaani. Ihan kaikki kaupunkilaishessut ei kyllä tuollaisesta selviäisi.   Nämä varmasti selviävät. 

Varissaaren kohdalla, juuri laivaväylän ylitettyäni, satuin vilkaisemaan oikealle, ja siinä oli 10 metrin päässä jokin purjejolla tulossa tiukkaa luovia suoraan kohti. No, meni sitten ilman suunnan tai nopeuden muutoksia pari metriä perästä ohi. Huusin, että sorry, enpä huomannut. Kaveri morjesti takaisin. 
On jotenkin luonnotonta, että jokin noin hiljainen ja pilven näköinen tulee yhtäkkiä tyynen puolelta vauhdilla suoraan kohti. Täytyy myöntää, että tuli ihan "puskan takaa". Meloin itse sivumyötäiseen, ja siinä tuppaa katse ja huomiokyky olemaan enimmäkseen tuulen puolella.  Aallotkin tulevat sieltä, ja ne on hyvä nähdä ennen kuin ovat kohdalla. Ei sillä, että ne kaataisivat tai jotain sellaista, vaan aallot olivat jo sen kokoisia, että ne piti huomioida melontarytmissä. 
Pitää yrittää tähystää paremmin jatkossa. 

18.6.2017

Avokanootilla tuulessa

18.6.2017. 
Ei sa***na kuka hitto on keksinyt että tällaisella kiululla voi muka meloa. Pieni 8m/s vastatuuli eikä meinaa eteenpäin päästä. Liikaa tuulipinta-alaa, liian leveä paatti että voisi tehokkaasti meloa. Täysin susi vehje. Ja vettäkin alkoi satamaan. Tietenkään omassa melontatekniikassa ei ole mitään vikaa...

Melontaseuramme sai käyttöönsä tällaisen avokanootin. Mad River Explorer 14, jos mallinimi jollekin jotain sanoo. Tarkoitukseni oli meloa se Metsolan vajalle, jossa on muutkin seuran kanootit. 
Ei onnistunut. Pääsin puoli kilometriä vastatuuleen. Sitten oli Katariinanniemen kärjen ohittamisessa sen verran hankaluuksia, että päätin luovuttaa. Aaltoakin oli, mutta se ei haitannut. Tuuli haittasi. 




Koskessa

16.6.2017. Käytiin Kultaalla surffailemassa. Itselläni vuoden ensimmäinen koskimelonta. Vähän jäykkää ja tuntuma kateissa. Hauskaa silti. Kaatuminen pelotti tuossa stopparissa. Mutta parien pannujen jälkeen alkoi rentoutta löytyä, kun huomasi ettei siihen kaatumiseen kuolekaan.







Mitä toi jäbä nyt taas duunaa...

Ensimmäinen retki

10-11.6.2017. Kotkan melojien kauden ensimmäinen meriretki, ja myös minun ensimmäinen  tänä vuonna. Sanoisin, että jo oli aikakin. Viime vuonna retkeiltiin jo maaliskuussa. 


Lähtö vajalta. Minuako kaikki odottavat? Keli oli suurinpiirtein paras mahdollinen. Siksi vähäinen osanotto kummastutti. 

Äyspäänselkä. Sienenheitto vajalla ratkaisi suunnan. Jos jäi punainen puoli ylöspäin, lähtisimme itään, ja valkoinen puoli ylös niin länteen. Eka heitto päättyi ratkaisemattomaan, koska sieni jäi pystyyn. Toisella heitolla tuli valkoista, eli länteen.

Tauko Kuussaaressa. 

Kohdesaareksi valikoitui lopulta Mossaholmen Pyhtäällä. 

Jäbät kirjoittelee hävyttömyyksiä kivillä.

Iltanotski. Maisemat ok.

Kasvinbongausta. Terttuselja, Sambucus racemosa. Yleinen pensas metsissä, joutomailla, pientareilla. Korkeus 2-4m. Kukkii touko-kesäkuussa. Marjat punaisia ja myrkyllisiä. 

Paluumatkan taukopaikka Koukkusaaressa, Pikarikiven salmen kohdalla. 

Jokin tähtimö (Stellaria). En ole varma, onko kevättähtimö vai heinätähtimö. Veikkaisin kevättähtimöä eli Stellaria holostea.

Odotamme rauhassa että lintuset ehtivät alta pois.

22.5.2017

Tilanne päällä

21.5.2017
Harjoiteltiin peruskurssien ohjaajaporukan kanssa pelastuksia ja tilannehallintaa. Mentiin vähän samalla kaavalla kuin Brännskärissä pari viikkoa sitten. Jokainen oli vuorollaan ryhmän ohjaaja. Muut esittivät peruskurssilaisia. Erittäin onnettomuusalttiita peruskurssilaisia. Sattui kaatumisia, kaatumisia kivikkoon, auringonpistos, haava sormessa, humalainen meloja yms. 
Tilanteet saatiin hoidettua, hauskaa oli, ja harjoittelu todettiin tarpeelliseksi. Ehkä järjestetään vastaavia harjoituksia toistekin. 
Vesikin oli lämmennyt huomattavasti. Kuivapuvussa kelluessa ei tullut heti kylmä, vaikka alla oli vain yksi urheilukerrasto. Vajan rannan mittari näytti +14, mutta se oli tyyni ja matala kohta. 

Haava sormessa, ei pysty melomaan. 

Joku kaatui kivikkoon ja pitää hinata se pois sieltä.





21.5.2017

Ensimmäinen kesäpäivä

20.5.2017
Lämmin päivä. Lämpöisin tähän asti. Kevään ensimmäinen melonta ilman kuivapukua. Vehkaluoto ja Mussalo ympäri. 

Hitto, ei siitä mahtunutkaan. Vehkaluodon etelä-länsirannoilla on hyviä pujottelukiviä.