17.8.2016

Kultaankoskella

Merimelonta ei ole nyt viime viikkoina kiinnostanut. Olen käynyt juoksemassa. Toivottavasti se juttu ei lähde kovin pahasti lapasesta. Viikonlopun tienoilla kävin pari kertaa koskessa melomassa. Se tuntui pitkästä aikaa hauskemmalta kuin muistinkaan. Kultaan stoppari oli vesimäärältään sopiva surffaukseen ja spinnailuun.

Onko kellään myynnissä koskimelaa? 191cm / 30° / suora varsi.

31.7.2016

Meriretki ei Koivuluotoon

29.7. - 30.7.2016
Tämä meriretki oli kuin romaani, joka alkaa hyvin, mutta sitten lässähtää. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja samaistuttavia, ja maisemakuvaus on erinomaista. Mutta juonessa olisi parantamisen varaa.

Kotkan Meripäivät. EVVK. Meloin lehmänsalmesta ulospäin päättäväinen ilme kasvoilla. Ennakkosuunnitelma: tänään Heinäsaareen, huomenna Koivuluotoon, sunnuntaina kotiin. Sääennuste: kevyttä tuulta, lämmintä, ajoittain pilvistä.

Hietakari. Kahvitauko. Lehmäsaari tuli meripäiväjumputuksen ja minun väliin. Ei kuulu enää.

Kelly Kattila tulilla. Lataan sinne sytykkeet ja risut valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Sitten vain vettä säiliöön ja tulitikun raapaisu. Se syttyy helposti, koska hormi vetää hyvin. Parin minuutin päästä vesi kiehuu. On yhtä nopea kuin kaasukeitin. Tulenteossa on vain ihan eri fiilis kuin kaasukeittimellä. Savunhaju kuuluu retkeilyyn. Kelly kulkee mukana jatkossakin, vaikkei se kaasutrangiaa ruuanlaitossa korvaakaan.

Kirkonmaan eteläkärjessä tapahtuu aina jotain, vaikka muualla on tyyntä. Hyvä rockhoppingpaikka. Tuosta jyrkän kiven vierestä sai hyvän "potkusurffin" Tosin retkilastatun kajakin pysäyttäminen ennen 30m päässä olevaa rantaa oli haasteellista...

Heinäsaari. Täydellinen kesäilta. Tyyntä ja lämmintä.

Pakollinen makkarakuva.



Lauantaiaamu. Selän ylitys 11km, suuntana Äljy. Vähän yli puolessa välissä päähän pälkähti, että hitot minä mihinkään Koivuluotoon menen. Tein keskellä selkää 90 asteen käännöksen Katajakaria kohti.

Vastaan tuli tämmöinen. Keski-Hallinkari. Jotenkin nämä kälyiset linnunpaskaiset pikkuluodot mahdollisimman kaukana keskellä selkää, ja joissa ei edes kasva mitään, ovat aivan parhaita.

Kävin heittämässä talviturkin ja pidin lounastauon.

Välillä oli aivan rasvatyyntä, ja välillä vähän tuulta. Tyynillä hetkillä sinilevä nousi heti pintaan ja alkoi erottua.

Länsi-Hallinkari. Näin hylkeen pitkästä aikaa. Satuin vilkaisemaan taaksepäin, ja hylkeen pää pilkotti 50 metrin päässä.

En mennyt Katajakariin, meninkin Kuuttal-Petäjäiseen.

Haapasaaren torni näkyy. Avasin tv-mix pussin, ja puolessa välissä päähän tuli ajatus, että mitä hittoa minä täällä teen. Nämä saaret on jo nähty. Hyppäsin kajakkiin ja meloin kotiin.

Kotimatka. Merikarin kohdalla söin banaanin. Merikotka pönöttää tuossa tolpan oikealla puolella, jos tarkkaan tihrustaa.


16.7.2016

Pikku päiväretki

16.7.2016. Ohjelmassa oli melontaseuran makkaranpaistoretki Lehmäsaareen. Ei menty Lehmään, eikä paistettu makkaraa. Kovan tuulen vuoksi retkeläisiäkin oli vain kolme. Valitsimme Tuohipöllö -nimisen pikkusaaren noin 6 km vajalta. Kiva reissu. Puhuimme kajakeista.

Hitto vie, olen järjestänyt elämäni huonosti. Nämä lyhyet retket ovat ihan kivoja. Mutta pitäisi päästä kunnolla toteuttamaan itseään. Siihen tarvitsisi aikaa, ja loma on vasta elokuun lopussa.

Saapuminen Tuohipöllön rantaan. Vesi oli poikkeuksellisen korkealla.

Uusi retkeilyvaruste: Kelly Kattila. Käyttö vaatii vielä opettelua. Poltin sormen, sain peukaloon haavan, polveen 10cm pitkän naarmun ja kaadoin vedet maahan.

Ei ollut kiirettä kotiin.

11.7.2016

Paluumatka vaihtelevassa säässä

10.7.2016. Aamulla aurinkoa. Sitten sumua, sitten ukkosta, ja lopuksi normaali SW 4-6. Meloimme eri kautta takaisin, eli Kirksalmen kautta. Se oli semmoinen reissu. Seuraava on parin viikon päästä.

Aamupalaa Kuolioluodon kalliolla. Kuvassa näkyy sumupilvi, joka kohta oli meidän päällä.

Kuolioluodon länsirantaa sumussa.

Alkumatkan onnistuimme välttämään pahimman sumun.

Kirksalmi. Sumua, näkyvyys 1-2km. Hiekkapohja, syvyys n. 90cm.

Kivi. Siitä harvinainen, että en onnistunut väistämään sitä ajoissa. Ei johtunut sumusta. Porukassa on hauska meloa, koska vauhti on hitaampi ja siten ehtii leikkimään. Yksin ei aina ehdi.

1,2,3,4,5, minä...yksi puuttuu? Näkyvyys oli pahimmillaan 100m.

Taukopaikka Lehmänsalmessa. Piitkä tauko. Humanistis-filosofis-uskonnollis-bullshittiä. Muutama naispuolinen pakeni metsään jostakin syystä.

Pop up ukkosia putkahteli siellä täällä ja sitten ne ajelehtivat sinne tänne. Ei osunut meihin.

10.7.2016

Kuolioluoto

Melontaseuran yhden yön meriretki. 9-10.7.2016. Kuolioluoto. Suulasta seuraa ja huonoja mutta hauskoja juttuja. Maailmanparannusta (tuloksetonta). Leirielämää. On aina virkistävää välillä elää muualla kuin kotona umpitutuissa kuvioissa. Ympäristö vaikuttaa ajatteluun ja uudessa ympäristössä tulee uusia ajatuksia.

Lauantaina oli vakaampi keli kuin sunnuntaina. Taustalla Ruotsinsalmi. Olemme juuri lähestymässä välitaukopaikkaa Kuutsalon Santaniemessä.

Uusi retkeilyvaruste ensikäytössä. 3x3 metrinen tarppi. Sen saa suojaamaan teltan sisäänkäyntiä, jolloin sateella olo muuttuu siedettäväksi. Sen virittely on hauskaa puuhaa, koska se vaatii vähän suunnittelua ja mielikuvitusta. ...ja ei muuten satanut tällä retkellä.

Kuolioluodon "jumal-kallio". (Epävirallinen nimi).

Kuvassa saaren eteläpäätä ja viereinen Kuosa niminen saari.


20.6.2016

Kunto- ja aaltomelontaa

On tässä melomassa käyty. Päiväretkiä, koskimelontaa, höntsäpooloa ja vedetty tekniikkaharjoituksia. Kamera vain on pysynyt tukevasti liivin taskussa.
Lauantaina 18.6.2016 oli tuulta 10-12m/s (keskituuli). Tuuli oli etelästä, joten isoa aaltoa tuli Kotkansaaren rannalle. Olimme kolmen melojan voimin nauttimassa aalloista. Kivaa oli.

Alla olevat kuvat ovat taas sunnuntailta. Silloin oli tuulta enää 8-10m/s lounaasta. Ajattelin meloa 5 km päässä olevaan Viikarinsaareen ja takaisin. Tuuli oli sinne päin meloessa nappivastainen. Puolen kilometrin jälkeen ajattelin, että ei mitään mahdollisuuksia päästä perille. Liian kova tuuli. Päätin meloa kuntoilu- ja tekniikkaharjoittelumielessä vastatuuleen niin pitkälle kuin hyvältä tuntuisi. Tatsi löytyi, ja yhtäkkiä olinkin melkein Viikarin vieressä. Ei muuta kuin maihin juoma- ja evästauolle.

Takaisin meloessa en malttanut olla kiertämättä Viikaria tuulenpuolelta. Paluumatkalla myötätuulessa sai harjoitella ohjaustekniikoita ihan kylliksi. Evä on nimittäin vähän epäkunnossa. Tyyppivika, joka on ainakin Etain:issa ja North Shore:n uudemmissa Atlanticeissa. Siis muovimalleissa.

Havourin pikkusaari ja Mussalon satama.

Lintukari Viikarin vieressä.

Viikarin länsipuolella.

5.6.2016

Mietteitä peruskurssien vetämisestä

Nämä ovat viimeistelemättömiä raapaleita melonnan peruskurssien vetämisestä. Kirjoitin mitä mieleen tuli heti kurssin jälkeen kun pääsin koneelle. En ole vielä varma, julkaisenko näitä ollenkaan. Nämä muistiinpanot tein enimmäkseen itselleni tulevia kursseja varten.
Päätinpä sitten heittää muistiinpanot eetteriin. Vähän ensin taustatietoa: 2 eri kurssia, ennakkoilmoittautumiset, 12 henkilöä/kurssi. Kumpikin kurssi kestää kolme päivää. Noudatettu MeSo:n sisältösuositusta melonnan peruskurssille.
Ehkä tästä viriää jopa keskustelua... saa kommentoida!

Kurssi 1, päivä 1:
Teemana kevyt tutustuminen kajakissa istumiseen, melontaan ja reskutusharjoitukset.
Tekniikat: eteenpäinmelonta, pysähtyminen, taaksepäinmelonta, melatuki, pelastautuminen parin avustuksella.

Muutama juttu unohtui sanoa. Miten mela on oikein päin, ja mikä on oikea oteleveys. Niitä piti sitten myöhemmin kierrellä korjaamassa. Eteenpäinmelontaa en alkanut tänään yhtään syvemmälle menemään. Tämä oli kevyt tutustumispäivä, ja rakensi pohjaa tulevalle.
Kurssilaisten kajakin hallinta näyttää kömpelöltä, mutta ei kaikkea voi opettaa ensimmäisellä kerralla. Esimerkiksi melaperäismen ottaminen ensimmäiseen päivään voisi ehkä olla mahdollista. Nyt annoin suunnassapysymisohjeeksi vain, että jarruttele toiselta puolelta.  Onhan sekin tietysti melaperäsimeen valmistavaa harjoittelua.
Eteenpäinmelonnassa pitäisi saada kurssilaisten vartalot kiertymään ja ilmaveto pois. Vedon pituus on helppo asia saada kurssilaiset oppimaan. Ehkä joitakin harjoitteita, jossa saisi lantion liikkumaan ja rennoksi.

Reskutusharjoitukset:
Esitin ensin demon vedessä ja sitten maalla. Selostuksian kanssa, ydinkohtia painottaen. Tämäkin suoritus sisältää aika monta muistettavaa asiaa, ja saa olla aika fakiiri jos kaikki muistaa ensimmäisellä kerralla. Kukaan ei yrittänyt tyhjentää kajakkia perästä nostamalla. Mutta melojen paikka on se ainaisongelma. Asettelussa menee aikaa, ja myös ote irtoaa pelastettavasta kajakista. Reskutusharjoitus meni yleisesti ottaen hyvin. Tuntui, että ohjaajana minulla on tämä asia paremmin hallussa kuin esimerkiksi eteenpäinmelonnan opettaminen tai ryhmädynamiikka yleisesti.
Kävimme vielä vähän melatukea lävitse osan kurssista kanssa, kun viimeiset tekivät vielä reskutuksia. Moni sitä kokeilikin ihan rohkeasti. Tämä pitää vielä uudemman kerran käydä läpi, kun on kaikkien huomio.
Melatuki ja eteenpäinmelonta ovat ne kaksi asiaa, joiden opettamiseen olen päättänyt satsata vähän enemmän kuin edellisvuosien kursseilla. Melatuki on helppo, eteenpäinmelonnan opettaminen taas haastavaa.

4 tai 5 kaatumista tapahtui jo melontalenkin aikana. Porukka suhtautui niihin aika luontevasti, kuten kuuluukin. Kukaan ei hätääntynyt. Ennen melomaan lähtöä puhuin kaatumisista, että ovat täysin normaalia ja jopa välttämättömiä melontaa harjoiteltaessa. Tämä asia onnistui hyvin.

Parantamisen varaa voisi olla vaikka selkeässä "mitä teemme seuraavaksi, minne menemme nyt" informaatiossa kurssilaisille.

Päivä 1: reskutusharjoitukset.
Kurssi 1, päivä 2:
Teemana tekniikat: eteenpäinmelonta, melaperäsin, kaariveto, sivuttain melonta, melatuki, enimmäkseen vesillä harjoitellen.

Juuri ennen kurssin alkua iski huonovointisuus. Varmaan menneen oksennustaudin jälkikaikuja. Se sitten hävisi ja sain kurssipäivän jotenkuten liikkeelle. Porukka vaihteli kajakkeja. Paljon alkusäätämistä. Alussa maissa kerrattiin eteenpäinmelontaa ja mentiin vähän syvemmälle siihen. Ärsyttää, kun en ole niin sanavalmis ja puheissani sujuva kuin tahtoisin. Välillä tökkii ja tulee muutaman sekunnin hiljaisia miettimiskatkoksia, ja joskus sanat menevät sekaisin.
 Vesillä harjoittelimma eteenpäinmelontaa, melaperäsintä, kaarivetoa, sivuttainliikkumista. Saimme vähän tuntumaa, miten kajakki käyttäytyy tuulessa. Luulen, että se oli aika hyvä juttu. Melaperäsin näytti menevän perille, ja sen käyttö oikeissa paikoissa.
Kävimme välissä maissa verryttelemässä. Sitten menimme vielä pujottelurataa ja pari erää frisbeepeliä. Porukka oli ennen maatauokoa vähän väsyksissä. Pari tuntia olimme olleet melomassa. Hyvin jaksoi silti vielä pari pujotteluharjoitusta ja frisbeellä pelailua.
Tuli mieleen, että olisiko koko kurssin rytmityksenä parempi 4 x 2,5h kuin nykyinen 3 x 3,5h?

Päivä 2: lopuksi frisbeepeli.
Kurssi 1, päivä 3:
Teemana eväsretki.
Kävimme lähisaaren rannassa eväsretkellä. Ohessa harjoiteltiin kallistusohjausta. Vähän puhetta turvallisuudesta, melontalajeista, retkeilystä ja seuratoiminnasta.
Kurssi viety kunnialla loppuun. Toivottavasti kurssilaisista jää aktiivisia melojia seuraan.
Ei ole nyt paljon mietteitä päässä. Jotain kurssilaiset oppivat. Paljon jäi oppimatta. Mutta kurssi lyhyt, melonta pitkä. 

Kurssin rakenne on ollut suurinpiirtein samanlainen sen ajan mitä olen niitä vetänyt, muistaakseni neljä vuotta. Suurin muutos oli pari vuotta sitten, kun siirsin kaatumisharjoitukset toiselta kurssipäivältä ensimmäiselle. Pieniä muutoksia on tullut, ja tulee varmasti lisää sitä mukaa kun kokemus karttuu ja tulee uusia ajatuksia.
Olisi mielenkiintoista päästä apuohjaajaksi jonkun kokeneen peruskurssinvetäjän kurssille. Luulen, että tulisi paljon uutta ajateltavaa. Lisäksi minulla on vahva tunne, että vähän sivusta seuraten näkisi kurssilaisten fiilikset, osaamisen ja ongelmakohdat selvemmin. Päävetäjä on koko ajan "tulituksen alla", ja huomiokyky rajoittuu väkisinkin. Ainakin minulla.
Seuraava kurssi alkaa yhden välipäivän jälkeen. Sinne on tulossa avuksi Suvituuli, joka on kokenut meloja ja ohjaaja. Luulen, että hän haluaa ottaa jonkin verran opetusvastuuta. Silloin pääsisin ainakin vähäksi aikaa sivuun. Siitä tulee mielenkiintoista!


Päivä 3: Pasi esittelee kurssille mitä kaikkea kajakkiin mahtuu ja mitä retkillä tarvitaan.
Hauki syö Muskeliveneilijän! Löysin sen vedestä lillumasta. Haui meni erään kurssilaisen kissan ruuaksi.

Kurssi 2, päivä 1:
Minun lisäksi ohjaajiksi tuli Suvituuli, Heno ja kaiken lisäksi vielä itse Jukka Linnonmaa. Meitä oli siis neljä kokenutta ohjaajaa. Varsinkin Suvituuli otti aktiivisesti vetovastuuta, ja sain olla taaempana kiertelemässä ja neuvomassa. Se oli hauskaa ja virkistävää. Kurssin pääohjaajana on joskus ahdistavaa. Apuohjaajana on siistiä. Ei tarvitse muistaa miljoonaa asiaa samaan aikaan. (Tällä hetkellä minulla on kolme asiaa, joihin löytyy sisäinen motivaatio, eli ne ovat tosi hauskoja asioita tehdä ihan vaan itsensä vuoksi. 1. Nurmikon kastelu. 2. Kanoottipoolon pelaaminen. 3. Apuohjaajana toimiminen melontakurssilla.)
Kurssi lähti jotenkuten käyntiin ja vesille päästiin. Normaalit alkukankeudet itselläni ohjeistuksessa ja muussa. Yritänköhän liikaa? Tai sitten hermoilen, kun on auktoriteetteja vieressä seuraamassa.
Koko edellämainittu ohjaajapoppoo kierteli ryhmässä ja korjasi virheitä. Porukan melonta saatiin ennennäkemättömän nopeasti jonkinlaiseen kuosiin. Jukka varsinkin potki porukkaa kokeilemaan kaikenlaista, mitä on otettu ennen vasta toisena tai kolmantena kurssipäivänä. Ei huono. Erilainen. Ehkä jopa hyvä. Tälle porukalle ehdottomasti hyvä.
Lyhyen lenkin jälkeen ruvettiin puljaamaan. Siis pelastautumisharjoitukset. Jokainen kaatuu, kiipeää kajakkiin, ja toimii pelastajana. Tässä olen hyvä, vaikka muussa ohjaustoiminnassa en ole. Haluan olla apuohjaaja, joka vetää pelastautumisharjoituksia.

Porukka intoutui puljaamaan oikein kunnolla. Jukka potki eteenpäin ja heitti keittoon itsepelastautumiset, alatuen, ylätuen ja sup-melonnan. Näin jopa yhden kunnon ylätuen kurssilaiselta!

Hyvä päivä. Kurssilaiset olivat nopeita oppimaan. Oli hauskaa. Ja oli kiva nähdä, miten muut opettavat asioita. Tästä on helkkarin hyvä jatkaa huomiseen päivään.

Jukka opettaa lähdön laiturilta.
Kurssi 2, päivä 2:
Hyvä päivä. Opetimme kajakinhallintatekniikoita vuorotellen Suvin kanssa. En muista, miten olen ennen tehnyt, mutta nyt kun opetin melaperäsintä niin menimme saman tien harjoittelemaan sellaisiin olosuhteisiin, jossa sitä oikeastikin käytetään. Eli meloimme muutaman sata metriä sivutuuleen ja sitten takaisin. Juuri noin homma pitää tehdä ja oppi menee perille.
Sivuttain melomisessa tapahtui kaatumisia. Mutta sehän ei ole vaarallista. Vesi on jo aika lämmintä. Olen antanut kaikissa kaatumisissa kurssilaisten reskuttaa. Hyvää harjoitusta.

Pidimme puolivälissä vajan rannassa lyhyen tauon. Sitten oli taas uutta virtaa treenaukseen. Ja puljaukseksi se taas lopulta meni. Harjoittelimme kajakin käsittelyä pujotteluradalla. Melaperäsin, kaariveto. Etu ja takaperin. Opetin myös keulaperäsintä, ja sitäkin käytettiin pujotellessa. Porukka oli innokasta ja nopeaa omaksumaan asioita. Kaatumisia tuli taas, keulaperäsintä tehdessä, alatukikäännöksessä ja sivuttain melonnassa skullaamalla. Ja sitten alkoi taas itsepelastautumisen harjoittelu. Puolet taisi sitä tänään yrittää, ja kaikki taisivat (lopulta) onnistua. Joku taisi tehdä keulaeskimonkin. Tosi hyvä meininki! Tänään oli taas helppoa olla melonnan opettaja. Hyvä fiilis kun porukka oppii.

Lautassa harjoitusten välillä.

Kurssi 2, päivä 3:
Oli 5-7m/s pohjoistuulta. Mietin jo varasuunnitelmaa, mutta lähdimme sitten ennakkosuunnitelman mukaan kohti Hirssaarta. Opetuksellisia asioita ei tälle päivälle paljon ollut. Oli retkipäivä. Puhetta oli melontaretkeilystä, merimelonnan turvallisuusasioista ja seuran toiminnasta. Muuten ohjaajan rooli tänään oli ryhmän hallinnassa. Iso ryhmä tuppaa aina venymään pitkäksi jonoksi, jos sitä ei jotenkin estä.
Takaisin tullessa yllätyin, kun kurssi pystyi pitämään hyvää matkavauhtia tiukasta vastatuulesta huolimatta. Vesillä oli tuulesta johtuen viileää. Sormet meinasivat kylmettyä. Vajan rannassa oli lämmin taas. Tuulen suoja ja aurinko paistoi.
 
Nyt on kesän peruskurssit pidetty. Toivottavasti moni jatkaa aktiivisesti melontaa. Itselläni viikko kesälomasta lusittu. Huomenna töihin. Loput lomat on elo-syyskuussa.
Niin, että mitäkö opin itse? Ainakin sen, että melonnan ohjauksessa riittää opittavaa vielä paljon. Joku on muistaakseni sanonut, että ihmistuntemus on pedagogiikan ydin. Siinä on minun heikko kohta. Meren ja kajakit tiedän paremmin.
Kiitos kurssilaisille ja kaikille ohjaajille ja avustajille (jos satutte tätä lukemaan). Hauskaa oli!

30.5.2016

Kultaankoskella uimassa

27.5.2016 lähdimme viiden melojan porukalla Kultaalle. Koskimelontakauden aloitus. Koski oli isommassa kunnossa kuin syksyllä.

Tuossa yläkuvan ensimmäisessä stopparissa kun kaatui, niin oli kuin olisi pesukoneeseen joutunut. Kerran oli suunnat sekaisin ja happi lopussa ja tuli uintireissu. Eka kerta kun tulin tuosta Jacksonista uimalla ulos. Hauskaa oli pitkästä aikaa meloa koskessa. Stopparissakin muutaman kerran oli olevinaan homma hallussa ja pystyin siinä vaakatasossa pyörähtelemään, kunnes kaatusin.

Katso myös toinen juttu samasta reissusta:
http://pikkulokki.blogspot.fi/2016/05/koskimelontakausi-avattu.html

26.5.2016

Sisäinen motivaatio

Luin mielenkiintoisen kirjan. Lauri Järvilehto: Hauskan oppimisen vallankumous.
Kirjasta löytyi mm. sellainen ajatus, että motivaatiota on kahdenlaista. Ulkoista ja sisäistä.
Ulkoista motivaatiota olisi esimerkiksi se, että meloisi sen vuoksi että kauden päättyessä olisi enemmän kilometrejä kuin Pasilla tai Pirkolla. Tai se, että harjoittelisi kilpailua varten, että voittaisi palkinnon.
Sisäistä motivaatio on, kun tekee jotakin pelkästään sen tekemisen vuoksi. Kun se tekeminen itsessään on hauskaa ja mukavaa, ilman mitään tavoitteita.

Tätä olen nyt soveltanut viime viikonlopun ja tämän viikon harrastuksissa. Jotain olen jättänyt kylmästi tekemättä, ja harrastanut sitä mikä on sillä hetkellä kiinnostanut. Melonta on ollut se, johon löytyy sisäinen motivaatio. Neljä lenkkiä tein tuona aikana. Kuvia en ole nyt paljon ottanut. Kuvien ottaminen on "ulkoisesti motivoitunutta". Otan niitä paljolti siksi, että voin laittaa tänne blogiin.

Atlantic lv tuntui yllättäen ei niin vakaalta kuin Etain. Tuntui, että penkki olisi korkeammalla. Paikallaan A on ketterämpi. Liikkeessä kallistettaessa Etain. A on myös paljon hitaampi. En saanut Pekkaa kiinni nopeassa spurtissa. Ärsyttävää, kun ei pysty kaatamaan melojakavereita aina halutessaan.

Keskiviikkomelonta 25.5.2016. Kolme ihan uutta tyyppiä oli mukana. Sää oli hieno. Meloin seuran Atlantic lv:llä. Laitoin kuivapuvun päälle ja tein lenkillä eskimoita, pelastautumisia, uintiretkiä ja muuta hupsuttelua.