Jurmo

Lauantai 12.8.2017, ilta.

Saavuin Jurmon vierasvenestamaan. Kahvilan terassilla oli jotain porukkaa, katselivat että kukas tuolta tulee. Terassin vieressä oli matala hiekkaranta, joten ajattelin että tehdäänpä vaikutus. Tein oman spesiaalin, eli kajakille vauhtia, keula kohti rantaa, nousin seisomaan kajakissa, ja juuri ennen kuin keula osuu hiekkaan hyppään matalaan rantaveteen ja nappaan keulalenkistä kiinni ja vetäisen paatin kuiville. Sitten kaivoin keulaluukusta koffin ja olin äijä. Jos meloo Kotkasta Jurmoon, niin voi vähän äijäillä. Mutta ei paljon.

Kahvila oli kiinni. Omistaja oli käymässä veneellä jossakin. Vilkaisin vähän sataman ympäristöä. Näköjään telttailualue oli osoitettu satamalahtea vastapäätä olevaan Moringharuun. Päätin tulla kylille illemmalla. Hyppäsin takaisin paattiin ja meloin telttaa pystyttämään.

Vierasvenesatama. Ihan ok palvelut. Oli kahvila/kauppa, vesipiste, luontotupa, sauna ja vierasvenelaituri. 

Metsähallituksen luontotupa.

Telttailualue oli tuulinen mutta rauhallinen. Pari muuta telttailijaa oli, mutta ei muita melojia.

Onko Jurmossa kiviä? 

Moringharu on joskus ollut saari. Nyt sinne johtaa kapea kannas.

Täällä oli puolituttu haminalainen vene laiturissa. 

Alkoi satamaan kun telttahommien jälkeen kävelin takaisin satamaan. Otin kahvilassa pullakahvit, ja pidin luontotuvassa 1,5 tuntia sadetta. Tuli kerrankin kunnolla luettua kaikki seinätaulut.

Jurmosta kuuluu kansallispuistoon vihreällä merkityt osat.

Yhteysalus. 

Sateen loputtua kiipesin sataman ja kylän välissä olevalle Högberget-kukkulalle. 

Toiseen suuntaan kuvattu. Kylä näkyy.

Kukkulalla oli tämmöinen...juttu. Salko. Vaimikätoinyton.

Kuvattu Moringharulta saareen päin. Minun teltta on noiden puiden alla. Siihen pääsi kajakilla aika lähelle.

Sateen jälkeen valo muuttui hienoksi, kun aurinko paistoi matalalla olevan pilven läpi.

Telttailualueella oli tulipaikka ja puuvarasto. 

Reissun ensimmäinen päivä, Bysket.

29.7.2017.

Eilen oli viimeinen työpäivä ennen lomaa. Tänään aamulla pakkasin kajakin täyteen tavaraa. Sillä ajatuksella, että mahdollisesti olisin koko loman ajan samalla reissulla, eli kolme viikkoa. (Näin myös tapahtui, mutta sitä en tässä vaiheessa vielä tiennyt.)

Kajakin pakkaukseen otin nyt uuden tyylin. Keulaan teltta, makuupussi, makuualusta, vaatteet, eli kaikki leirikamat. Perään ruuat. Vedet penkin taakse, päiväluukkuun sekä muutama pullo keulaan tai perään jos tarvetta. Keitin ja siihen liittyvät kamat kulkivat istuinaukossa jalkatukien edessä. Samassa kuivasäkissä oli myös tauoilla valmistettavat ruuat. 

Muut sekalaiset kamat olivat sitten vähän missä sattuivat. Periaate oli, että kaikki päivän melonnan aikana mahdollisesti tarvittavat tavarat ovat päiväluukussa tai istuinaukossa. Siten isoja luukkuja ei olisi tarvetta availla kuin vasta leirisaaressa. Systeemi toimi yllättävän hyvin, vaikka ei täydellisesti. 

Kajakista tuli ehkä vähän keulapainoinen. En ehkä osannut/tajunnut koko retken aikana kompensoida leirikamojen painoa pakkaamalla perään myös riittävästi painoa. Tosin melkein joka päivä oli vastatuuli, joten haitta oli pieni. Asia tuli ilmi vasta loppureissun sivumyötäisissä.

Usein istuinaukossa kulki jalkojen välissä myös Kelly risukeitin (varsinkin alkureissun aikana kuin se ei muualle mahtunut) ja 3x3m tarppi naruineen muovipussissa (koska se oli aina käytön jälkeen märkä eikä sitä siksi viitsinyt tunkea kuivien kamojen sekaan). 

Istuinaukon pohjalla pyöri myös aurinkovoidepurkkeja, karttoja, ja mitä milloinkin. 

Ensimmäinen melontapäivä: 29km. Kevyt vastatuuli. Kaksi taukoa, Pihlajakarissa ja Långönissä. Leirisaari Bysket Loviisa.Huono kunto kun 20km jälkeen alkaa väsyttää. 

Hyvä fiilis saaressa. Reissu on alkanut!

Bongatut uudet kasvit: Merinätkelmä, peltopillike, keltakannusruoho, luhtavuohennokka, saarni, vaahtera, kissankello, ojakärsämö. 

Päivän reitti suurin piirtein. Poikkiviivojen kohdalla rantatauot. 

Päivän keli. Illaksi selkeni. 

Ensimmäinen tauko Pihlajakarissa. Kissankello, Campanula rotundifolia. Löytyi kivikkoiselta rantaniityltä, mutta ei ihan läheltä rantaa.

Kasvi oli usein helpompi tunnistaa tuon Saariston kasvit -kirjan avulla. Siinä kasvit on järjestetty kukan värin mukaan. Asia piti aina varmistaa värikasviosta, jossa on paremmat kuvat ja kuvaukset.

Pyhtään vesillä oli ohjusvene harjoittelemassa.

Toinen tauko Långönissä. Ojakärsämö, Achillea ptarmica. Kasvoi rantakallion halkeamissa. 

Bysket. Hieno saari Loviisan ulkosaaristossa. Erikoinen siitä, että siellä on lehtometsää. Vaahteraa ja Saarnea. Loviisassa on muitakin hienoja saaria, joissa pitäisi käydä useammin. Kuten Ljusan ja Storskarven.  Saarta kiertäessäni ja parasta rantautumispaikkaa etsiessäni yllätin hylkeen kiven takaa. Näin sen kolmen metrin päästä, ennen kuin se sukelti pakoon.

Keltakannusruoho, Linaria vulgaris. 

Luhtavuohennokka. Scutellaria galericulata.

Peltopillike. Galeopsis bifida.

Merinätkelmä. Lathyrus japonicus ssp. maritimus.

Vastatuulimelontaa Mossaholmeniin

25.8.2016. No eipä tullut sade, vaikka ennustettiin ja olin niin vimpan päälle viritellyt tarpit sun muut. Satuin heräämään 5.40. Aurinko oli nousemassa juuri samaan aikaan. Sain teltan oviaukosta auringonnousukuvan, joita olen elämäni aikana ottanut ehkä kolme, tai jotain sitä luokkaa. Ja sitten oli aika kuunnella 5.50 merisäätiedotus. Iltapäiväksi on tulossa 10 metriä länsituulta. Ja sadetta. Se pisti miettimään reissun jatkoa. Mutta en jäänyt miettimään liikoja. Nyt oli vielä tyyntä. Pistin kamat kasaan ja 7.30 olin melomassa Rankkia kohti. Ajattelin matkalla miettiä lopullisen päämäärän.

Lounastauko Silakkasaaressa. Päätin meloa Mossaholmeniin, vaikka matka on pitkä ja vastatuuli kova. Siellä olisin hyvissä asemissa siirtyä Kaunissaareen, jos muita melojia olisi lähdössä Muinaistulille. Tuulta oli 8-10m/s nappivastaista. Tuulessa ja aallokossa tunsin itseni taas pitkästä aikaa oikeaksi merimelojaksi. Ja kohtalaisen väsyneeksi perille päästyäni.

Koska sadetta oli ennustettu kohtalaisen varmasti, virittelin taas tarpin ja kannoin kaikki tarvittavat varusteet siihen alle. Paisoin makkaratkin nuotiolla saman tien, ennen kuin sade kastelisi polttopuut.
Ei muuten satanut pisaraakaan koko iltana. 

Torstain matka oli 31km. Aluksi etelästä, sitten kääntyi länteen.

Auringonnousu Katajakarissa.

Sää oli pilvinen.

Vasemmalla Laurinkari ja oikealla Vahakari.

Mossaholmenin leiri.

Kuorsalo ja Orrouri

21.8.2016. Ensimmäinen yö teltassa pitkään aikaan. Sen takia oli vähän päänsärkyä. Seuraavana yönä olin jo tottunut uusiin nukkumaolosuhteisiin. Sanoin Timolle, että ihan kuin töihin lähtisi kun piti aloittaa leirin pakkaaminen heti aamupalan jälkeen. Ei muutenkaan ollut sellainen innostus tehdä matkaa ja löytää uusia paikkoja, kuin mikä joskus aiemmilla retkillä on ollut. Muutaman kilometri melonnan jälkeen tuli Pörstinki -niminen pikkusaari, ja ilmoitin matkatoverilleni, että minä jään nyt tähän. Mulla ei ole kiire mihinkään. Yritin löytää uutta retkeilytapaa, jossa matkanteon edelle menee kiireettömyys ja silkka laiskottelu.
Laiskottelin Pörstingissä pari tuntia. Sitten lähdin etsimään viereisestä Kuorsalosta Vanhankylänlahtea, joka nykyään on järvi keskellä saarta.

Tänään 14km. Välillä vähän pilviä. Kevyttä tuulta.

Vanha lahdenpohja on nyt soistunut. Sen yli on rakennettu pengertie luotsitalolle. Ei se enää luotsitalo ole. Jotain toimintaa siellä silti oli, kun oli iso moottorivene rannassa.

Vanhankylänlahti Kuorsalossa. Hieno paikka. Koskematonta luontoa, erilaista kuin monessa saaressa. Erämainen tunnelma. Tämä pikkujärvi voisi hyvin olla vaikka keskellä lappia. Hyvin erilainen kuin jokin merenlahti, vaikka en ihan tarkkaan osaa sanoa miksi.

Vähä-Harvajanniemessä on kaivo, josta saa hyvää juomavettä. Tai en tiedä, saako siellä omineen käydä. Kävin silti.  En edes tiedä kuka tätä veneennostopaikkaa hallinnoi. Kiitoksia silti vedestä!

Kuorsalon luotsitalo.

Seuraava yöpaikka löytyi Orrourista. Se on hauska pieni saari Pieni-Vaskon koillipuolella. On sileätä kalliota ja hyvää nurmikkoista telttamaata mäntyjen välissä.

Sattui pieni tapaturma. Kävelin paljain jaloin rantakivikossa. Kivi pyörähti jalan alla, horjahdin, otin pitkän tukiaskeleen etuviistoon. Tukiaskel piti ottaa niin nopeasti, että se sitten osui mihin sattui. Ja se sattui vähän terävämpään kivenreunaan. Keskeltä jalkapohjaa lähti vähän nahkaa kokonaan irti, ja siitä ympäriltä osittain irti. Hitto. En nyt sentään reissua tämän takia keskeytä. Ylimääräisiä saaren ympäri kävelyitä ei kyllä tehtäisi vähään aikaan. Pari päivää pidin siinä jonkinlaista sidettä. Sitten en enää pitänyt, vaikkei se läheskään ollut vielä parantunut. Mukanani oli E.L. Doctorow:n kirja nimeltä Marssi. Siinä jenkkien sisällissodan aikaan edistyksellinen sotilaslääkäri Wrede Sartorius esittää kollegoilleen uutta hoitomuotoa. Hän väittää, että ilma ja valo parantavat haavat tehokkaammin kuin kääriminen paksuihin siteisiin. Erinomaisen hyvä kirja!

Kuolioluoto

Melontaseuran yhden yön meriretki. 9-10.7.2016. Kuolioluoto. Suulasta seuraa ja huonoja mutta hauskoja juttuja. Maailmanparannusta (tuloksetonta). Leirielämää. On aina virkistävää välillä elää muualla kuin kotona umpitutuissa kuvioissa. Ympäristö vaikuttaa ajatteluun ja uudessa ympäristössä tulee uusia ajatuksia.

Lauantaina oli vakaampi keli kuin sunnuntaina. Taustalla Ruotsinsalmi. Olemme juuri lähestymässä välitaukopaikkaa Kuutsalon Santaniemessä.

Uusi retkeilyvaruste ensikäytössä. 3x3 metrinen tarppi. Sen saa suojaamaan teltan sisäänkäyntiä, jolloin sateella olo muuttuu siedettäväksi. Sen virittely on hauskaa puuhaa, koska se vaatii vähän suunnittelua ja mielikuvitusta. ...ja ei muuten satanut tällä retkellä.

Kuolioluodon "jumal-kallio". (Epävirallinen nimi).

Kuvassa saaren eteläpäätä ja viereinen Kuosa niminen saari.