Taas vesillä!

Tuli reilun kuukauden tauko melonnassa. Viimeksi kävin vesillä 15.10. Silloin oli melontaseuran kauden päättäjäismelonta. Selityksiä kyllä löytyy, mutta ketä ne kiinnostaa?

Aamulla pyrytti lunta/räntää taivaan täydeltä. Lämpötila oli plussan puolella, eikä tuultakaan ollut paljon. Aamukahvin äärellä tuli mieleen, että nyt voisi olla hauskaa käydä pitkästä aikaa vähän vesillä.
Ei muuta kuin kamat kassiin ja menoksi. Talviolosuhteet vaativat vähän enemmän varusteita kuin normaalisti. Jos jotain menee vikaan, ja onnistuu kastelemaan itsensä, niin hypotermia välttämiseksi kannattaa mukana olla varavaattet kuivapuvun alle, sekä vähän muuta lämpöistä taukovaatetta.

Tässä minun varustelista tälle reissulle:
-päällä kuivapuku, sen alla kaksi urheilukerrastoa ja ohut fleecekerrasto. Käsissä melontarukkaset.
-varavaatesäkissä em. kerrastot, sukat, pipo yms. (toista kuivapukua ei ollut mukana, johonkin nyt vain on luotettava.)
-taukovaatteina hupullinen toppatakki ja sadeasun housut (housuosasto vähän kusee, mutta nyt ei löytynyt muutakaan...rannassa muistin, että minullahan olisi ollut pilkkihaalarikin.)
-hypotermiasäkki
-kuumaa vettä termarissa
-pari voileipää
-pientarvikeboksi, jossa on jotain korjausvälineitä, linkkari, tulitikut, varapuhelin yms. (tulitikuista tuskin on mitään hyötyä, jos ei ole mitään mitä sytyttää, mutta tämä boksi on aina mukana.)
-pari hätäsoihtua

Ehkä vähän ylimitoitettua tällaiselle muutaman kilometrin lenkille, mutta mieluummin vähän ylivarustaudun kuin lähden "soitellen sotaan". Todennäköisesti tuosta listasta puuttuu jokin ratkaisevan tärkeä varuste, joka tulee ilmi vasta tositilanteessa.

Kävin lopuksi vielä kellumassa kuivapuku päällä. Testasin, että pitääkö vettä. Hyvin piti, ja hyvin tarkeni minuutin kellua, jos piti käsiä ilmassa. Kovin monta uintiliikettä ei voinut paljain käsin tehdä, ennen kuin sormet menivät tunnottomiksi.

Lumisade loppui kun saavuin rantaan.

Keli alkoi kirkastua pikku hiljaa. 

Tuohipöllön rantaa.

Aurinko toi mukanaan tuulen. 

Pikku päiväretki

16.7.2016. Ohjelmassa oli melontaseuran makkaranpaistoretki Lehmäsaareen. Ei menty Lehmään, eikä paistettu makkaraa. Kovan tuulen vuoksi retkeläisiäkin oli vain kolme. Valitsimme Tuohipöllö -nimisen pikkusaaren noin 6 km vajalta. Kiva reissu. Puhuimme kajakeista.

Hitto vie, olen järjestänyt elämäni huonosti. Nämä lyhyet retket ovat ihan kivoja. Mutta pitäisi päästä kunnolla toteuttamaan itseään. Siihen tarvitsisi aikaa, ja loma on vasta elokuun lopussa.

Saapuminen Tuohipöllön rantaan. Vesi oli poikkeuksellisen korkealla.

Uusi retkeilyvaruste: Kelly Kattila. Käyttö vaatii vielä opettelua. Poltin sormen, sain peukaloon haavan, polveen 10cm pitkän naarmun ja kaadoin vedet maahan.

Ei ollut kiirettä kotiin.

Viikonlopun melonnat

Lauantai 5.3.2016. NE 3-4, +0,5°C, pilvistä ja välillä heikkoa lumisadetta. Mansikkalahden ranta oli edelleen avoin. Ajojäätä oli liikkeellä. Noin kymmenen kilometrin melonta. Kävin Lehmäsaaren eteläpäässä kahvilla. Merellä on hiljaista. Muutamia joutsenia, pari telkkää ja vähän lokkeja.

Mansikkalahti.

Kapea nauhamainen ajojäävyöhyke Kuusisesta Havouriin. Läpi pääsi vuoroin melomalla ja vuoroin jäähakkuja käyttämällä.

Kahvilla Lehmäsaaren eteläpäässä.

Lehmäsaaren pohjoispää. Nousin maihin katsomaan moottorikelkkaa, joka oli jätetty lähelle rantaa. Ilmeisesti lehmänsalmi on vielä hyvässä jäässä, jos tänne on kelkalla päästy.

Lumisade. Harvon tulee melottua lumisateessa.

Sunnuntai 6.3.2016. Keli oli samanlainen kuin eilen. Meloin itään Ruotsinsalmeen ja takaisin. Kympin lenkki taas. Salmesta pääsi vielä noin 200 metriä eteenpäin. Sitten alkoi kiintojää. Samat linnut näkyivät kuin eilen. Lisäksi useita avoveneitä verkkoja kokemassa.

Ruotsinsalmesta itään oli vahvaa kiintojäätä.

Kahvitauko Laiskankarissa.

Kausi on avattu

28.2.2016. Mansikkalahden ranta on ollut auki jo pitkään. Tuntui, että olin suurin piirtein viimeinen melontaseurasta, joka ei vielä ollut tänä vuonna vesillä käynyt. Keli oli hyvä. Yksi lämpöaste, aurinkoista ja lounaistuulta 5-7m/s.
Lähivesillä tuli pyörittyä noin kymmenen kilometrin verran. Pidin kahvitauon Varissaaressa. Tauon jälkeen meloin vielä Varissaarta ympäri muutaman kerran.
Ykkösmelani jäi uimahallille, joten oli pakko ottaa käyttöön vanha Aqua Bound. Ei se huono ole, mutta kevyenä ja ohutlapaisena sitä ei oikein tee mieli käyttää petkeleenä. Se on ollut yleensä varamelan ominaisuudessa retkillä mukana. Ihan hyvä toisaalta, että sillä tuli välillä melottuakin.
Oli hauskaa meloa pitkästä aikaa merellä.

Uimahallilla olen harjoitellut kerran viikossa Jacksonin Allstar:illa perän ja keulan upotusta. Perä uppoaa helposti siten, että keula osoittaa suoraan ylös. Keulan upotus alkaa myös pikkuhiljaa onnistua. Hallivuorollamme on käynyt vanhoja freestyle-mestareita, joilta olen saanut hyviä vinkkejä. Muuten hommassa ei mitään mieltä olisikaan. Temppuilussa en ole muuta tavoitetta ottanut, kuin olla erästä Matti Hamppuköyttä (nimi muutettu) parempi. Molemmat aloitimme syksyllä samalta tasolta, eli nollasta. Tilanteet vaihtelevat, mutta tällä hetkellä taidan hieman johtaa.

Koskikohellusta ja rappioromantiikkaa

Paljon on viimeaikoina melottu. Juttua ei ole oikein irronnut. Eikä kuviakaan ole tullut otettua. Mainitsemisen arvoinen juttu on ainakin sunnuntainen koskikeikka. Lähdimme viiden hengen sekalaisella KoMe:n porukalla Pernoonkoskille. Hauskaa oli! Sielläkin keskityin melomiseen, enkä ottanut kameraa edes mukaan. Torminvirrassa sai kaatuilla koko rahan edestä. Alla video (Timon kuvaama, kiitos vaan!) yhdestä laskustani.
Olin juuri vaihtanut kajakkia, Idaho vaihtui Acro-bat:iin. Idaholla pysyin keskimäärin 2 sekuntia kauemmin tuossa Torminvirran kakkosaallossa. Acrobat tekee äkkinäisempiä liikkeitä ja vaatii totuttelua. Mutta on hauskempi. Eskimot toimivat hyvin. Minun vakioeskimo, joka on jotakin stormrollin ja c-to-c:n väliltä, ei aina noussut Torminvirran pyörteissä. Mutta pomminvarmalla taaksepäin nojatulla eskimolla pääsin aina helposti ylös.
Pitäisi päästä useammin kunnon koskeen harjoittelemaan. Logistiikkaongelma vaan on paha, koska en omista autoa. Onneksi on autoilevia melontakavereita, joiden kyydissä pääsee silloin tällöin hyville pelipaikoille.



Maanantaina kävin iltalenkillä. Hallan saaren länsirannalta löytyi mielenkiintoinen laivanhylky. Valo oli juuri sopiva tällaiseen kuvaukseen.

Avovesiuintia

29.7.2015. Kotkalainen uimaseura Aquila järjesti avovesiuintitapahtuman. Uintimatka oli Hirssaari ympäri, noin 4 kilometriä. Uimareita oli noin 15. Melojia noin 10. Melojien rooli oli turvata uimareiden menoa veneiden varalta, sekä auttaa navigoinnissa. Uiden on vähän hankala nähdä minne on menossa. Mukana oli lisäksi soutuvene, perämoottori ja merivartioston vene. Merivartijat hillitsivät nopeimpia veneitä vilkkaimman väylän kohdalla.

Lähtöpaikka.

Startissa porukka oli läjässä. Ihan lopussa ensimmäisen ja viimeisen etäisyys oli kilometri.

Madesalmessa.

Kannustusjoukkoja sillalla.

Uimarilla ilmeisesti navigointitauko.

Maihinnousu kielletty

15.7.2015 kävin vähän Lellereitä tutkimassa. Se on mystinen kolmen pienen saaren ryhmä 5 kilometriä Kotkan keskustasta etelään. Saaret ovat mökkeilykäytössä, mutta sieltä löytyy vähän vapaatakin rantaa pohjoisimman ja eteläisimmän saarien eteläpuolelta. Näihin rantoihin pääsee tuuli ja aallot vapaasti, ja ne ovat aika kivikkoisia. Itäinen saari, eli Pasko-Lelleri on pienin, ja käytännössä kokonaan mökin pihapiiriä.
Saarilla on korkeita kallioita, joilta näkyy kauas. Mutta parempia retkeilysaaria on aivan lähistöllä. 

Pasko-Lellerin itärannalla on hieno sektoriloisto. Se on toiselta puolelta valkoinen ja toiselta punainen.

Eteläisimmän saaren viereiseltä luodolta lähti parikymmentä joutsenta karkuun.

Pohjoissaaren etelärannan kivessä on jotain epämääräistä töherrystä.

Anarkiaa! Kielto vaikuttaa mökkiasukkaan mielenilmaukselta, ja silloin kielto on perusteeton. Mökki on kaukana saaren toisella puolella. Luonnonsuojelualueet ovat yleensä asiallisemmin merkitty.

Kivi on poikkeuksellisen suuri. Takana näkyy Lellerien eteläsaari ja sen takana Rankki.

Tiuholma

8.4.2014 luotojen välissä, Tiuholman eteläpuolella. Tiuholma on tuo iso saari oikealla.

Tein reippaan kuntolenkin työpäivän jälkeen. Paluumatkalla pidin lyhyen maatauon Lehmäsaaressa. Näin Haahkan ja Riskilän.

Beaufort vesillä

Joskus syksyllä 2013:
Kiire. Melontavaatteet (5 kerrosta) päälle, repun pakkaus, pika-ateria, eväsleipien teko, termariin kahvia. Häsläystä ja juoksemista ympäri kämppää. Minne se kamera jäi? Pyöränavain? Voileivästä jää kolmasosa eteisen pöydälle. Enempää ei mahdu kerralla suuhun, matkalla voi pureskella. Ei tässä oikeasti kiire olisi, mutta haluan melomaan nyt enkä viiden minuutin päästä.

Kerroksia ei keväisin tarvitse kuin muutaman. Muuten ylläoleva kuvaus pätee.
Avasin melontakauden 25.3.2014 myös Mansikkalahdesta ja omalla kajakilla. Työpäivän jälkeen ei jaksanut pitkää lenkkiä tehdä. Kunhan pääsin vesille.

Ruotsinsalmen pikkusaaria. Oikealla näkyy Mussalon satamaa.

Kauden eka

1.1.2014 Hirssaari. Kauden avajaisiin ja ensimmäiseen keskiviikkomelontaan osallistui 7 melojaa.

Lokakuun kalenterikuva

31.10.2012 Santakari Kotkan edustalla. Vasemmalla näkyy Lehmäsaari. Melkein tyyntä, +0°C. Äsken tuli lumikuuro.

Retkipäivä

2.6.2013 Hirssaari. Alkeiskurssi ykkösen viimeinen päivä. Teemana retkeily. Jouni esittelee retkeilyvarusteita.

Pari panoraamaa

14.5.2013

Tiuholman luotoja.

Lehmäsaari. Montusta vähän etelään on hyvä ranta, jossa pysähdyn usein.

Helmikuun kalenterikuva

7.4.2012 Lehmäsaaren länsiranta. Tuuli E 4. Lämpöä  +1° C. Lumikuuroja. Paljon pieniä jäätelejä liikkeellä. Lehmänsalmi oli vielä tukevasti jäässä.

Ruotsinsalmi

26.10.2012 Ruotsinsalmi. Taustalla Kukouri ja Viikari.

Lehmäsaari

25.11.2012
Yli kahden viikon tauon jälkeen pääsin taas vesille. Sää oli sateinen. Kuuroja tuli melkein jatkuvasti. Meloin Lehmäsaaren ympäri.

Rankki näkyy oikealla. Harmaa keli.

Pullakahvitauko Lehmäsaaren itäpuolella.

Lunta maassa

31.10.2012
Kevyt fiilistelymelonta. Hienon näköistä kun oli lumi maassa. Näin neljä allia Lehmäsaaren eteläpäässä. Joutsenia näkyi myös paljon.
Onko tämä minun ensimmäinen bloggaus jossa ei näy kajakin keulaa eikä edes kajakkia rannalla? Toivottavasti ei tule tavaksi...

Lehmäsaaren länsipuolella.

Lehmäsaaren itärantaa.

Santakari. Kevyt lumikuuro teki maisemasta utuisen.