Retken loppu, ja höpinää merimelonnan olemuksesta

28.3.2016.

Auringonsäteet kultaavat kauniisti trakto... eiku kanootin.

Hyvin tarkeni yöllä nukkua. Uusi makuupussi on Haglöfs ursus -9. Halusin lämpöisemmän makuupussin aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä tehtäville retkille. Vilukissana hieman ylimitoitin lämpöarvot. Ursus on untuvapussi, ja pakkautuu todella kohtuulliseen tilavuuteen.

Toinen uusi varuste ensitestissä oli Trangia. Talven aikana ostin tarjouksesta 27-sarjan trangian kova-anodisoiduilla kattiloilla sekä kaasupolttimella. Vanha Primuksen kaasukeitin alkaa olla tiensä päässä. Hyvin se vielä toimii, mutta epäilyttää koska kattilan pohja palaa puhki tai kahva jää käteen. Trangiaan päädyin sekä hyvän tuulisuojan, että mahdollisuuden käyttää spriitä polttoaineena, vuoksi.
Enemmän osia kuin yksinkertaisemmissa kaasukeittimissä. Kasaamiseen ja purkamiseen menee ehkä 10 sekuntia kauemmin. Tuulisuoja on hyvä. Keitin on tukeva. Ruoka ei pala niin helposti pohjaan kuin edellisessä keittimessäni.

Aamulla heräsimme auringonpaisteeseen. Utu oli hävinnyt. Tuulta vähän enemmän kuin eilen eli noin 5-7m/s. Aamulla lämpötila oli +-0. Vähän pakkasta oli ollut. Mutta ilma lämpeni nopeasti ja aurinko alkoi lämmittämään.
Ennen paluumatkaa kävimme saarikävelyllä pohjoisrannalla. Männyn oksia oli paljon tippunut lumikuorman takia. Saari vaikutti jotenkin tyhjältä. Talvifiilis. Jäät ovat lähteneet merestä aikaisin. Luonto ei ollut muuten vielä herännyt kevääseen. Ei ollut sitä kevätretkeilyn eksotiikkaa eikä ylitsepursuavaa uuden kevään riemua kaikissa ympärillä pörräävissä luontokappaleissa, jota yleensä kevätretkillä näkee. Tyhjää ja hiljaista. Aavistus uudesta keväästä oli silti ilmassa.

Paluumatkalla oli sivumyötäinen tuuli. Ehkä enemmän etelästä kuin lounaasta. Lähdimme suoraan selän yli. Joki- ja järvimelojat saavat kiemurrella. Etelästä tuli noin 0,6 - 1,0 metriä korkeaa maininkia tehden mukavan perusaallokon, ettei melonta ollut tylsää. Välillä sai surffeja, kun aallon harja sattui murtumaan kohdalla. Jokaiseen ei viitsinyt yrittää, eikä myöskään isoimpiin, kun olivat liian nopeita ottaa kiinni.
Puolivälissä selkää oli valittavana kaksi vaihtoehtoista taukopaikkaa. Viikarin pohjoispää ja Vehkaluoto (sama kuin eilen). Päätimme mennä Vehkaluotoon.
Tämä ei ollut ollenkaan niin tylsä selän ylitys kuin eilen vastatuuleen. Merimelonta ei ole merimelontaa, jos ei ole aaltoja, tyhjää horisonttia vähintään 120 astetta ja kilometrikaupalla tyhjää merta ympärillä. Asiat ovat selkeitä, eikä ole mitään epäolennaisia yksityiskohtia häiritsemässä. Tulee tunne, että tilanne on täysin hallinnassa ja määränpää tiedossa. (Toisin kuin muussa elämässä usein.)

Hernekeitot naamaan ja viimeiset 6km kotirantaan.
Hyvä reissu oli. Mieleenpainuva aikaisen ajankohdan vuoksi. Merellistä meininkiä. Kotona peilistä huomasin, että aurinkoa oli saatu. Naama ei palanut, mutte ei paljoa puuttunut. Aurinkovoide olisi ollut ihan aiheellista sunnuntaina, kun meloimme 4 tuntia aurinkoa kohti.

Juttelimme Pasin kanssa vähän siitä, mitä elämyksiä itse kukin saa melonnasta. Mielenkiintoinen aihe. Itse nautin liikkeestä. Siitä, kun kajakki liikkuu vedessä aaltojen seassa, aaltojen rytmissä ja oma melontarytmi aaltojen rytmiin sovittaen. Meri ei taivu minun rytmiin, joten minun on mentävä meren rytmissä. Sekä eteenpäinmelonnan vedosta, kun tunnen kädessä, miten lapa pitää, ja miten saan siitä välitettyä voiman kehon läpi jalkatukeen. Maisemat on ihan kivoja, mutta täysin toissijaisia.
Pasi taas tykkäsi (jos oikein ymmärsin) maismien katselusta ja sitä kautta fiilistelystä. Ei siinä mitään, kumpikin on ok, ja jopa yhteensovitettavissa, kuten moni retki on todistanut.

Ristisaaren pohjoisrantaa.

Retkeilykauden avaus

Lämpöasteet ja aurinko ovat toivottavia asioita varhain keväällä retkeillessä. Puhetta oli, että lähtisimme jo perjantaina, ja olisimme kolme yötä retkellä. Keli ei nyt sallinut sitä suunnitelmaa. Sunnuntaiksi ja maanantaiksi oli luvassa parempaa. Joten lähdimme sitten sunnuntaina Pasin kanssa yhden yön retkelle. Kohteeksi valikoitui Ristisaari. Ehdolla olivat myös Kotkan edustan lähisaaret. Mutta ei kehdannut ruveta nössöilemään heti alkukaudesta. Se olisi saattanut heijastua koko kauden suorituksiin...
Taatusti en ole ennen maaliskuussa tehnyt yön kestäviä melontaretkiä. Muistaakseni joskus olen huhtikuun lopulla retkeillyt. 

Meno 20km ja paluu 18km. Minä mittaan matkat jälkikäteen retkikartta.fi -sivustolta. Suunnilleen tuolla tarkkuudella viivoja vetelemällä kuin kuvassakin. Saan silti hyvin tarkasti samat lukemat  kuin Pasi sai träkkeristään. Eroa oli vain noin 100-200m, siten että Pasilla oli enemmän.

Sunnuntaina lähdimme Mansikkalahdesta klo 10.30. Tuulta SW 3-6 ja utua. Näkyvyys oli 4-8km. Aurinko paistoi udun yläpuolella. Pidimme tauon Vehkaluodon eteläkärjessä. Siitä meloimme suoraan Kaunissaaren kylänlahteen. Jokseenkin tylsä selän ylitys. Nappivastainen tuuli hidasti menoa. Minun vitsitkään ei oikein uponneet Pasiin.
"Mikä on pallomainen meloja?" "öö...en tiedä." "Meloja, joka näyttää melojalta joka suunnasta tarkasteltuna". Itseäni tuo nauratti ihan älyttömästi. Selän ylityksillä juttujen taso laskee ennenstäänkin aika alhaisesta tasosta. Varmaan liian vähän virikkeitä, tai jotain vastaavaa.
Kylällä pidimme toisen tauon. Vastatuulimelonta vaatii taukoja. Rantautuminen taas vaati melomista jääsohjon läpi. Sohjossa kajakin käänteleminen on hankalaa.
Kylältä oli vielä 3,5km Ristisaareen. Matkalla tuli tuttu meloja vastaan. Hänellä on mökki Kaunissaaressa, ja oli päivämelonnalla.

Saaressa normisettiä. Teltat pystyyn, saarikävelyä,  makkaranpaistoa oluen kera, tähtien tuijottelua. Linnunrata ei näkynyt täydessä loistossaan. Siitä syytän utua, jota on meren ja saarten yllä. Lintumiehiä ei näkynyt, mikä vähän yllätti. Toisaalta ei kovin paljon näkynyt lintujakaan.Telkkiä, joutsenia, lokkeja ja pari haahkaa.
Pakkasta ei oltu ennustettu, mutta pimeän tultua kajakin kansi meni riitteeseen ja hanki alkoi kimmeltää. Uusi untuvamakuupussi pääsi ensitestiin.

Ompas sulla erikoisen mallinen viskipullo... Ei kai kukaan nyt mitään linnunpönttöjä kajakkiin pakkaa?

Rantautuminen Vehkaluotoon. Utua ilmassa. Reilun kahden kilometrin päässä oleva Viikarinsaari erottui hämyisenä. Taukopaikka oli hyvä. Siihen osui aurinko, mutta ei tuuli. Paljas kallio oli lämmin.

Tauko nro 2 Kaunissaaren kylällä.

Hiljaista, mutta ei täysin kuollutta. Joitain ihmisiä oli keittorakennuksen edustalla päivää paistattelemassa ja siideriä juomassa.

Ristisaari näkyy aallonmurtajan välistä.

Olihan se mukava rantautua, kun saareen oli tehty seuran tunnukset. Lumihankea pitkin oli helppo vetää kajakki telttapaikan luo.

Puuvaraston ympäristössä ei ollut lunta. Lapiokin oli mukana, jos olisi pitänyt kaivaa telttapaikka. Tällaisia sulia kohtia löytyi aika paljon ympäri saarta.  Kuvassa Pasin Fjällräven. Olen siitä vain lievästi kateellinen, koska itse havittelen Hillebergiä. Mutta ehkä vasta vuodeksi 2017.

Länsirannan kalliot olivat sulaneet hyvin.

Ristisaareen mutkien kautta

22.8.2015. Aamu oli aurinkoinen, taas. Ja tyyni. Myöhemmin alkoi kevyt tuuli lännen puolelta. Kävin Ormikerissä, ja Kaunissaaren kahvilassa pizzalla. Kaunissaareen saapui yllättäen tuttu meloja, joka oli lähtenyt parin yön retkelle. Päätimme lähteä yhdessä Ristisaareen, ja huomenna ehkä itää kohti.

Tämän päivän matka oli hieman lyhyempi. 19km.

Ormikeri.

Ormikeri. Kaunissaari näkyy puiden takaa.

Tämä onkin aika korkea saari. Pitkäviiri horisontissa.

Suurikari Kaunissaaren ja Ristisaaren välissä. Juha Vainion "Yksinäinen Saarnipuu".

Kakonelli, tutkamerkki Ristisaaren eteläpuolella.

Oli aika huono saada kajakkia ylös. Sidoin narulla melan kajakkiin kiinni, ja vein melan niin pitkälle kuin naru yletti. Huono kiinnitys, mutta ainakin kuulen jos kajakki meinaa karata.

Ristisaaren etelärantaa. Kakonelli ja Suursaari näkyvät.

Saaren lampaat olivat käyneet kajakilla sillä aikaa, kun oltiin kävelyllä.

Rysä on kiinnitetty tuolla kettingillä.

Rankki, Silakkasaaret ja Etain:in tuntumat

4-5.7.2015. Lauantaina nukutti pitkään, vaikka aurinko paistoi suoraan telttaan. En ikinä muista ottaa aamuaurinkoa huomioon kun valitsen telttapaikkaa. Nyt se ei haitannut. Tuuli oli aamulla tyyntynyt huomattavasti eilisiltaan verrattuna. Nyt oli vain 7-8m/s SW. Päätimme lähteä Rankkia kohti myötäaallokossa. Selän ylitys oli noin 11km. Kevyttä surffailua. Leppoisaa melontaa eiliseen verrattuna.

Ristisaaren länsiranta lauantai-aamulla. Tuuli oli tyyntynyt, mutta hyviä tyrskyjä oli silti.

Lampaat olivat tuulen puolen rannalla tuulettumassa.

Selän ylitys Ristisaaresta Rankkiin.

Rankin vierasvenesatama.

Sääaseman torni.

Ilma oli hyvä, ja kävijöitä oli Rankissa paljon.

Rankkiin ja Kirkonmaahan on ilmaantunut uusia palveluja vesillä liikkujille. Rankissa on ravintola ja majoitusta, vierasvenesatama ym. www.kotkansaaret.fi
Ravintolan lohikeittoa oli kehuttu, mutta 14 euroa keitosta on aika paljon. Samalla hinnalla tilasimme sitten pihvit, jotka paljastuivat jauhelihapihveiksi. Ihan hyvää oli silti. Rankki on tutustumisen arvoinen paikka, johon ajaa vuoromoottori Kotkan Sapokasta.
Vaihtoehdot seuraavaksi yöpymissaareksi olivat Heinäsaari Kirkonmaan eteläpäässä, tai Silakkasaaret kilometri Rankista Luoteeseen. Päätimme valita Silakat. Huomenna olisi sitten helpompi kotiinpaluu.
Pääsimme melkein perille Silakkasaariin, kun Pasi huuti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Bigfoot oli puolillaan vettä. Saimme paatin maihin. Tutkimus paljasti, että kannen ja rungon välinen liitos oli ratkennut styyrpuurin puolelta. Vettä tuli istuinaukkoon ja molempiin takaosastoihin. Keula säilyi kuivana. Yllättävä vaurio, kun kajakkia on käsitelty täysin asiallisesti. Ei ole mällätty kiville, hypitty päällä tai muuta sellaista. Paattikin oli vain 2 vuotta vanha.
Pistää miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos liitos olisi irronnut perjantaina kovassa kelissä tai lauantaina selän ylityksessä. Olisi ollut todella kusinen tilanne. Sitä ei varmaankaan oltaisi omin voimin pystytty ratkaisemaan. Nyt oli hyvä onni, että tämä tapahtui hyvässä säässä ja lähellä rantaa.
Minulta löytyi jokin liimaus/tiivistysainetuubi ja Pasilta iso rulla jeesusteippiä. Niillä saatiin Bigfoot sen verran tiiviiksi, että sunnuntaina pääsimme kotirantaan.
Lisätty 8.7.2015: tarkempi kuvaus vauriosta ja jälkiseuraamuksista löytyy täältä: http://paakala.blogspot.fi/2015/07/kajakkivaurion-jalkiloylyt.html

Vesilasti.

Syy löytyi.

Silakkasaarten itäranta.

Suursaari sunnuntaiaamuna kuvattuna.

Puoli rullaa jesaria kylkeen, ja taas mennään.

Etain sai retken aikana hyvän "koeponnistuksen". Paatin mitat ym. löytyy täältä valmistajan sivuilta, en ala niitä erikseen selostamaan. Kajakki oli helppo hallita kaikissa tilanteissa, olosuhteet huomioon ottaen. Retkilastissa se on erittäin vakaa, eikä sitä paljon murtuvat aallonharjat hetkauta. Kuten edellisessä postauksessa totesin, tyhjänä ohjautuvuus on huikea kun kallistaa tarpeeksi. Kallistusohjausta Etain tottelee hyvin myös lievemmillä kallistuksilla, joita tulee matkamelonnassa käytettyä, lastattunakin. Evää en käyttänyt retken aikana ollenkaan. Ketteryyttä menetetään jonkin verran lastattuna, luonnollisesti. Johtuu ehkä eniten siitä, että lastattua Etainia on hankala kallistaa niin paljon, kuin jyrkkä käännös edellyttäisi. Kyllä se silti taipuu kaikkeen, mihin tarvitsee ja moneen väliin, mihin ei edes tarvitsisi, mutta silti haluaisi. Beaufort voittaa Etainin ohjautuvuudessa lastattuna, mutta ei ehkä tyhjänä. Tyhjänä B:n toissijainen vakaus ei ole yhtä luotettava kuin Etain:issa.
Luukut ja osastot olivat jopa perjantain melonnan jälkeen täysin kuivat. Paitsi pikkuluukku istuinaukon edessä, siellä oli pieni loraus vettä.
Pakkaustilavuutta on riittävästi pidemmällekin retkelle. Melonta-asento tuntui verrattain hyvältä vielä retken jälkeenkin. Jalkatuet ovat aika leveällä, jos haluaa meloa polvet yhdessä. Niihin voi ehkä viritellä jonkinlaisen laudanpätkän, joka olisi kummastakin päästä jalkatuessa kiinni. Siis eräänlainen levyjalkatuki. Sitä pitää suunnitella.
Ainut asia, josta en pidä, on rungon pieni löysyys pituussuunnassa. Se tuntuu kun kajakkia kantaa kahdestaan keulasta ja perästä kiinni pitäen. Ehkä se on hyväksyttävää 5,36 pitkässä muovikajakissa, vaikka kerrosrakenteinen onkin. Muuten runko on jäykkä, eikä paljon notkahtele vaikka 70 kiloinen meloja seisoo kannen päällä.
Kaikkiaan olen tyytyväinen Etainin ominaisuuksiin. Suosittelen, jos haluaa huolettoman muovikajakin ja  normaalia enemmän pakkaustilavuutta.

Tuulessa ja aallokossa

3.7.2015. Viikonlopuksi oli kaikenlaista melontaan liittyvää suunnitelmaa. Yksi olisi ollut autoilla lauantaina Loviisaan, ja meloen Orrengrund ja Viirit ympäri. Tälle retkelle olisi tullut pari Espoolaista melojatuttua, mutta he peruivat osallistumisensa liian kovan tuuliennusteen vuoksi. Päätettiin silti Pasin kanssa tehdä jonkinlainen retki.
Perjantaina heräsin 5.20 normaalisti töihin lähteäkseni. Sähköpostissa oli viesti Pasilta, että hän voi lopettaa työpäivän vähän aikaisemmin, mitenkäs minulla olisi tilanne? Laitoin samantien tekstiviestin pomolle, että onnistuisiko vapaapäivä? Vastaus oli ok.
12.20 oli kaksi paattia vesillä, ja suuntana Ristisaari. Suunnitelma oli, että tänään Ristisaareen, ja huomenna myötätuuleen surffaillen sinne minne aallot vievät, ja sunnuntaina kotiin. Tänään olisi vastatuulta tiedossa ihan riittävästi.

Alkumatkalla vielä hymyilytti. Sunnuntaina ei enää hirveästi, tuli pieni kalustovaurio. Äyspään ylityksessä vastatuulta oli vain 6-7m/s.

Tauko Kuusisaaressa. Agressiiviset hevosmuurahaiset pitivät tiukasti saarta hallinnassaan.

Lähdöissä luonnonrannoista on mahdollista saada hauskoja tilannekuvia. Kamera kannattaa pitää valmiina. Tällä kertaa kuvaajan harmiksi lähtö onnistui hyvin.

Tauon aikan friskasi johonkin 8-10 metriin sekunnissa. Laivaväylällä Kaunissaaren pohjoispuolella oli iso, mutta loiva aallokko. Horisontti hävisi säännöllisesti näkyvistä. Tuuli ei ollut aivan vastainen. Melontasuunta oli suunnilleen 45 astetta tuulensuunnasta vasempaan, mutta keula täytyi pitää lähellä tuulen silmää. Tuuli aiheutti niin paljon sortoa. Kaunissaaren eteläpäässä oli vielä puolen kilometrin tiukka pätkä. Tuuli oli saaren päässä voimakkaampi kuin avovedellä. Lisäksi matalassa vedessä aallot alkoivat murtua, ja veneliikennettä oli jonkin verran kapealla väylällä.
Kaunissaaren kylällä söimme jäätelöt ja otimme vettä tarpeeksi loppuretkeä varten. Pasi ihmetteli, kun kajakkiin oli tullut hieman vettä. Ei hälyttävästi, mutta kuitenkin.





Tuuli friskasi edelleen. Nyt 10-12m/s, puuskissa enemmän. Viimeinen etappi. 6 km ristisaareen. Oli aika tiukka keli. Teoriassa sivutuuli, käytännössä vastatuuli sorron voittamiseksi. Matkalla oli kaksi matalaa ja pitkää hiekkasärkkäsaarta. Järkevintä olisi ollut meloa ne suojan puolelta. Mutta aallot tuntuivat niin hauskoilta, eivätkä särkät olisi kuitenkaan tuulelta suojanneet.
Menimme myös liian läheltä noita saaria. Osittain siitä syystä, että Pasilla oli hankaluuksia saada kajakki käännettyä tuulta kohti, vaikka kohtalaisen vahva meloja onkin. Tuulen puuskat olivat todella tiukkoja. Muutamassa paikassa aallot kaatuivat päälle ihan kunnolla, mataloituvan pohjan takia. Tuli pakkosivusurffeja. Onneksi ei kovin pitkiä.
Ristisaareen lopulta päästiin ilman dramatiikkaa.

Ristisaaren pohjoispään lahdelma. Saaressa oli neljä lintumiestä, joiden veneet näkyvät kuvassa.

Kaunissaari Ristisaaresta kuvattuna. Tuosta melottiin äsken.

Ristisaaren länsirantaa.

Lampaat

23.6.2013 ristisaari.

Ristisaari

23.6.2013 Ristisaari. Keli salli rantautumisen länsipuolelle.

Sumua kesti pitkälle iltapäivään.

Majakallio. Hyvä rantautumispaikka jos ei ole länsituulta. Myös hyviä telttapaikkoja löytyy läheltä metsikön keskeltä.

Lounatlahti.