Hiihtoretki merellä

Minut houkuteltiin mukaan pienelle hiihtoretkelle. Lähtötilanne oli tämä: yleiskunto 100, hiihtokokemus viimeiseltä reilulta kymmeneltä vuodelta tasan 0.
Minulla oli tallella vanhat latusukset ja monot. Ajattelin ensin, että otan ne käyttöön. Sitten löysin robbarista tarjouksesta vaeltaja merkkiset eräsiteet. Ruuvasin ne E.H:lta saamiini lyhyehköihin, mutta 5,5 cm leveisiin Järvisiin. Sitten vain Nokian saappaat kiinni suksiin, ja edellisenä iltana suoritin koetepastelun keittiön lattialla. Hyvin tuntuivat pysyvän sukset jalassa.
Reppuun pakkasin 3 litraa vettä (2 litraa olisi riittänyt), eväät, kahvitermarin, kiikarit, vähän ylimääräistä vaatetta, monitoimipihdit, rautalankaa, ilmastointiteippiä (niillä on ennenkin korjattu vaikka mitä), rakkolaastareita, kameran, aurinkolasit, lämpöisen taukotakin ja istuinalustan.

Olin valmis.

Pieni punainen auto haki minut 9.15. Heidin kanssa aloitimme hiihdon Ruonalasta. Heikki hiihti Mansikkalahdesta. Tapasimme Kärkisaaren kohdalla. Pakkasta noin 5 astetta. Tuulta 1-3 m/s vaihtelevista suunnista. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Maijansalmi.

Ei meinannut hiihdosta tulla mitään. Horjuin, räpelsin ja kaatuilin jatkuvasti. Minua sai puolen kilometrin välein jäädä odottamaan. Sitten löydettiin moottorikelkalla tehty latu. Näillä kahdella oli latusukset, ja ehdin vain kuulla kommentin: tämä latuhan suorastaan imaisee mukaansa. Siitä noin 2,4 sekunnin päästä he olivat kilometrin päässä. Minun leveät eräsiteet eivät mahtuneet latuun.

Hevossaaren etelärantaa. Näkymä Äyspäälle.

Hiihdimme Maijansalmesta, ja Äyspään yli pohjoisrantaa pitkin. Tässä vaiheessa oli lähellä etten kääntynyt takaisin. Hiihto oli vaikeaa ja rankkaa, enkä meinannut pysyä perässä. Jatkoin kuitenkin.
Jossain kohtaa tuuli tyyntyi kokonaan, ja tuli niin lämmin että sai heittää pipon pois ja ottaa takin auki.
Käännyimme kohti etelää ja ohitimme Koukkusaaren länsipuolelta. Päätimme käydä Lopissa eli Klobbholmenissa evästauolla.
Jossain Koukkusaaren sivulla huomasin, että molemmissa sauvoissa oli halkeamat yläpäässä rannehihnojen kiinnikkeiden kohdalla. Olisi ollut huono hiihtää ilman rannehihnoja. Pikakorjaus rautalangalla ja jeesusteipillä.

Lopi eli Klobbholmen. Välimatkaa on taas kertynyt, eikä pelkästään kuvanoton vuoksi. Oikealla näkyy Pitkäviiri.

Tuuli alkoi vähän puhaltaa vastaan. Repussa oli onneksi ylimääräiset fleecekerraston housut, joita käytin kaulaliinana. Perille ei saavuttu yhtään liian aikaisin. Kolmen tunnin hiihdon jälkeen oli ehdottomasti evästauon paikka.

Lopin pohjoisranta. Saari oli täynnä moottorikelkan jälkiä.

Tuon tölkin keräsin pois. Pari moottorikelkkaa kävi ajelemassa tuossa jyrkässä mäessä juuri ennen kuin tulimme saareen.

Näkymä lounaaseen. Pitkäviiri ja Mustaviiri keskellä horisonttia. Ryöhelli oikeassa reunassa.

Eväät söimme saaren korkeimmassa kohdassa, vanhan kummelin vieressä. Paikallaan ollessa olisi tullut kylmä ilman taukotakkia. Näköala oli mahtava.

Lisää roskia.

Vasemmalla Kaunissaari, keskellä Lopi ja oikealla Koukkusaari.

Ehdimme juuri alta pois kun saaren päälle päristeli 5 kelkkaa.
Paluumatka alkoi hyvällä vauhdilla. Maha täynnä ja myötätuuli. Hiihto sujui hyvin ja oli lämmin. Keli oli loistava, ja taivas korkea ja sininen. Lumi oli valkoista.
Jäällä oli periaatteessa helppo hiihtää. Pintakerros oli kova ja liukas. Siellä täällä, noin 10 metrin välein oli alueita joissa oli 5 cm puuterilunta.
Löysin paluumatkalla tuoreen kairanreiän, ja mittasin suksisauvalla jään paksuuden; noin puoli metriä. Ei ollut pienintäkään epäilystä jään kestävyydestä. Vain muutama kapea ja virtaava salmi näytti siltä, ettei kannata ihan keskeltä mennä.

Pikarikivi. Takana tuntematon luisteluhiihtäjä. Jäällä liikkui paljon ihmisiä. Hiihtäjiä, kelkkailijoita, mönkkäreitä,  kävelijöitä, pilkkijöitä ja yksi hydrokopteri.

Paluumatka kulki Koukkusaaren eteläpuolelta, Pikarikiven salmesta ja Äyspään yli Kivenkorvansalmeen. Ennen Äyspään ylitystä alkoi etureisissä tuntumaan siltä, että vauhtia kannattaa hieman hidastaa. Ettei tule pahempia kramppeja. Muuten olo oli hyvä ja voimia tallella.

Kivenkorvansalmi. Tämä salmi oli kuulemma viikko sitten auki. Kiven vieressä oli sulan näköinen kohta.

Hiihdimme Lehtisensaaren läpi ja siitä takaisin Ruonalanrantaan, jossa olimme 16.40. Heikki hiihti vielä Mansikkalahteen. Minä menin autokyydillä.
Aikaa retkeen kului 7 tuntia ja kilometrejä tuli noin 30. Ei loppujen lopuksi ollut liian rankka reissu, vaikka välillä sai suksia melkein tosissaan että pysyn muiden perässä. Oli mahtavat avarat jäälakeudet, hiljaisuus, ja aurinko, joka paistoi jo siihen malliin että kohta kesä pääsee voitolle talvesta. Lopissa en ollut aiemmin käynyt. Monta kertaa olen yrittänyt kajakilla, mutta tämä saari on vaikea rantautua.