25.6.2017

Juhannusretki

24.6. - 25.6.2017
Yhden yön retki läheiseen Heinäsaareen. Kunto ei sallinut nyt pidempää retkeä. Mutta hyvä näinkin. Heinäsaari Kirkonmaan eteläkärjessä valikoitui kohteeksi, koska tiesin siellä hyvän leiripaikan joka olisi vallitsevilla tuulilla suojassa. Ja lisäksi se oli melko varmasti tyhjä saari jopa juhannuksena. 

Heinäsaareen meloessa loksahti eräs melontatekniikan palanen kohdilleen. Jännä, että en edes ollut tietoinen palasen puuttumisesta ennen kuin se tuli takaisin. Muuten kuin ajoittaisina selkäkipuina.
Siis, jalan ja jalkatuen välissä pitäisi tuntea paine täsmälleen samaan aikaan kuin tuntee paineen melan lavan ja veden välissä. Silloin keho on sopivasti tiukkana ja voima välittyy ergonomisesti melasta kehon kautta jalkatukeen. Aiemmin jalan paine oli ehkä millisekunnin myöhässä, joten voima väänsi selkää vinoon ja liu'uin penkin etuosaa kohti. 
Tai en minä tiedä miten se nyt meni tai mitä tapahtui vai olenko ihan kuutamolla, mutta nyt kuitenkin homma pelittää paremmin. 

Luettelo melontaretken tärkeimmistä hetkistä:

1. Ensimmäinen katse merelle kun saavut vajan rantaan. 

Katsomisen tunne on eri tilanteissa  a: et ole lähdössä merelle,  b: olet lähdössä merelle. Tilanne b:ssä meren romantisointi unohtuu, ja tilalle nousee käytäntö ja ennakoiva ajattelu, sekä kaikesta rutiinista huolimatta pieni jännitys ja epävarmuus; onko kaikki varusteet mukana, pärjäänkö varmasti, onko riittävästi pelivaraa jos olosuhteet muuttuvat. 

2. Ensimmäiset melanvedot lähdön jälkeen.

Kamojen roudaus vajalle ja pakkaus kajakkiin on urakka. Nyt se on tehty, ja päästään asiaan. Koko retki on edessä, kaikki on mahdollista. Hike your own hike, sanottiin uusimmassa Retki-lehdessä. Näin aion tehdä. Joskus suoritetaan ja kerätään kilometrejä, joskus ei.

3. Rantautuminen leirisaareen. 

Uusi elinympäristö jota voi tutkia ja katsella. Ajatuksilla on tilaa poiketa normaalista, koska uusi ympäristö vaikuttaa väkisinkin ajatuksiin. Ei tarvitse hetkeen katsella niitä samoja olkkarin tauluja ja kirjahyllyjä. Telttapaikan katsominen on niiin eri kuin normaali arki kotona.

4. Tulien teko.

Lieneekö pyromaanin vikaa, mutta nuotion sytyttäminen on vain ihan himpulan hauskaa. Ja tulen tuijotus myös. Tulessa ja aalloissa on jotain samaa. 

5. Nukkumaan meno telttaan.

Varsinkin jos sataa vettä. Sateella nukun aina parhaiten teltassa. Ja kaikki luonnon ja meren äänet...

6. Aamukävely kahvikupin kanssa.

Alkaa olla pikkuhiljaa täysin hereillä. Pieni kävely rannalla aamukahvin kanssa. Miltä meri ja taivas näyttää? Minkälaista säätä tulossa? Säästä puhuminen voi olla jonkinlainen klisee, mutta ulkona liikkuville sää määrittää mitä voit tehdä ja mitä et. Itse asiassa tämä kohta 6 on sama kuin kohta 1. Eli kierros alkaa taas alusta...


Rantautuminen Heinäsaareen. Aika ottaa rennosti. Yksi olut, kahvia, donitseja, riippukeino puuhun ja löhöämään. Teltan ehtii kyllä pystyttää myöhemminkin. Kelly-kattila savuttaa. Siinä on hyvä kiehauttaa kahvivedet. Paljon hauskempaa kuin kaasutrangialla.

Ok, riippukeinossa on pari tuntia löhötty. Kasvikirjat kainaloon ja saarikierrokselle. Tämä on Vicia cracca, hiirenvirna. Köynnösmäinen kasvi, kiipeilee muita kasveja pitkin.Kukkii sinisin kukin juuri nyt. Näitä oli paljon Heinäsaaren rannalla. 

Angelica archangelica ssp. litoralis, meriputki. Komea nimi komealla kasvilla. Bongattu myös mesiangervo ja merivirmajuuri, jotka ovat samantapaisia rantojen putkimaisia kasveja. 

Lotus corniculatus, keltamaite. Näitä oli myös paljon. Hernekasvien heimoa, kuten hiirenvirnakin. Hienoja keltaisia kukintoja monessa kohdassa rannalla. 

Illalla tuli sen verran sateisen näköistä pilveä, että virittelin tarpin teltan eteen. Viritys ei ollut ihan sateenkestävä, koska aamulla sadevesi oli jäänyt pussittamaan ja painanut tarpin alas. Tarppi on ihan ehdoton varuste. Teltta on niin pieni, että siellä ei mahdu tekemään mitään. Tarpin alla voi sateellakin olla ulkona ja maisemien äärellä. 

Notski. Ehdin juuri käristää neljä kabanossia ennen kuin alkoi satamaan. 

Kivimakkaraa. Sopiva kivi lähelle nuotiota, ja makkara sai siinä paistua ihan omatoimisesti. Makkaratikun pitäminen sitoo paistajan kiinni tilanteeseen, eikä ole mahdollisuutta reagoida tilanteisiin tai mielijohteisiin. 

Aamu. Ranta sateen jälkeen. 

Silene dioica, puna-ailakki. Yleinen kukka, myös pihoilla rikkaruohona. Ei kasva ihan rannassa, vaan yleensä vähän kosteammassa ja paremmassa maassa.

"Ratkaisevan hetken" valokuvausta. Odotin, että purtsikka on juuri tuossa kivien välissä. En ole ihan varma, toimiiko kuvan sommittelu ja tasapaino. Havaitsen hieman kiikunkaakun epätasapainoa johtuen mahdollisesti veneen sijainnista liian keskellä kuvaa. 

Muita bongattuja kukkia: silmäruoho, matara, metsätähti, oravanmarja. 

Pari mainitsemisen arvoista tilannetta paluumatkalla.

Lehmäsaaren pohjoispäässä oli kolmen hengen seurue juuri lähdössä vesille 4,5 metrisellä tasaperäisellä "perämoottoriveneellä" ilman moottoria, eli soutaen. Eikä ollut kuin yksi airopari. Ei muuta, mutta tuulta oli jo jotain 7-8 m/s lounaasta, ja aaltoakin jonkin verran. Jäin vähän katselemaan että mikä meininki ja mihin suuntaan ovat menossa. Lähtivät Kotkaa kohti. Minä katsoin parhaaksi käydä vähän katsomassa lähempää että minkälaisia merenkulkijoita ovat. Yksi näistä kavereista paljastuikin vanhaksi työkaveriksi. Muutenkin olivat nuoria ja riskin oloisia tyyppejä, ja tuntuivat tietävän mitä ovat tekemässä. Toivotin hyvää matkaa ja jatkoin omaani. Ihan kaikki kaupunkilaishessut ei kyllä tuollaisesta selviäisi.   Nämä varmasti selviävät. 

Varissaaren kohdalla, juuri laivaväylän ylitettyäni, satuin vilkaisemaan oikealle, ja siinä oli 10 metrin päässä jokin purjejolla tulossa tiukkaa luovia suoraan kohti. No, meni sitten ilman suunnan tai nopeuden muutoksia pari metriä perästä ohi. Huusin, että sorry, enpä huomannut. Kaveri morjesti takaisin. 
On jotenkin luonnotonta, että jokin noin hiljainen ja pilven näköinen tulee yhtäkkiä tyynen puolelta vauhdilla suoraan kohti. Täytyy myöntää, että tuli ihan "puskan takaa". Meloin itse sivumyötäiseen, ja siinä tuppaa katse ja huomiokyky olemaan enimmäkseen tuulen puolella.  Aallotkin tulevat sieltä, ja ne on hyvä nähdä ennen kuin ovat kohdalla. Ei sillä, että ne kaataisivat tai jotain sellaista, vaan aallot olivat jo sen kokoisia, että ne piti huomioida melontarytmissä. 
Pitää yrittää tähystää paremmin jatkossa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti