Suuri-Pisi

19.7.2014. Vapaa viikonloppu. Ei edes melontakursseja vedettävänä. Sai meloa minne ikinä halusi, ja minä halusin Suuri-Pisiin. Länttä mietin myös suunnaksi. Sielläpäin en ole vielä tänä kesänä käynyt. Mutta tuuleksi ennustettiin sunnuntaille itä 4-6m/s. Olisi liian pitkä vastatuuliosuus paluumatkalla. Tarkoitus oli taas vähän harjoitella matkamelontakestävyyttä, mutta ei siten että hauskuus katoaa. Tuuli oli menomatkalla jostain idän ja kaakon väliltä 2-3m/s. Punapartojen kohdalla tyyntyi kokonaan ja Ulko-Tammion kohdalla alkoi kevyesti puhaltaa etelästä.

Menomatkan meloin vaihtelun vuoksi vähän ulompaa reittiä.

Juuri ulostauduttu Leijaholman salmesta. Siitä vain selän yli että heilahtaa.

Mantereen ylle alkoi kerääntyä pilveä. Illalla kuului Pisissäkin jyrinää mutta ei tullut päälle.

Ruskeakari, Suntholmien lähellä. Oikealla näkyy Kilpisaari.

Nestettä join matkan aikana 1,7 litraa. Siitä suurin osa viimeisen kympin aikana. Enemmänkin olisi sietänyt juoda. Ensimmäinen teko rantautumisen jälkeen ei ollut juoksu lähimpään pusikkoon, vaan kaivaa viileä "juoma" kajakin ruumasta.

Kävin jopa uimassa.

Metsäpaloalue.

Illalla länsirannalla.

Erikoisen muotoinen hiidenkirnu.

Näkymä etelään.

Parin viikon takainen pohjoistuuli oli kaatanut mäntyjä.