Melkein kuukausi meni, etten käynyt merellä melomassa ollenkaan. Arkisin on töiden jälkeen pimeää, viikonloppuisinkin on usein ollut töitä, pientä flunssaa, jne. Selityksiä löytyy. Olen sentään koskessa käynyt 4 kertaa ja pooloakin on pelattu. Lauantaina 24.10. 2015 oli vihdoin hyvä päivä huuhdella pölyjä Etain:ista.
Vajalla oli kymmenen aikaan kolme muuta melojaa lähdössä "sinne minne keula osoittaa". Tuppauduin mukaan. Kävimme kiertämässä Kuutsalon. 21km. Tauko Karhusaaren lounaispäässä. Monella kesämökillä häärättiin paikkoja talvikuntoon
Lämpöä +7°C, tuuli jostain pohjoisen suunnalta 4 m/s. Pilvistä. Paluumatkan vastatuulessa otin melarukkaset käyttöön. Melomattomuuden huomasi. Loppumatkasta alkoi väsymys hieman painaa. Aika noloa. Vain reilu parikymppiä hyvissä olosuhteissa, ja äijä alkaa hyytymään. Pitää skarpata.
Karhusaaren lounaissivu. Hyvä taukopaikka, ja vaikka leiripaikkakin.
Sunnuntaina 11.10.2015 KoMe:n koskiryhmä oli Pernoonkoskilla. Sen päivän suosikkipaikka oli Ruhankoski. Siellä oli sopivan pientä stopparia ja aaltoa. Torminvirta näytti vähävetiseltä ja kiviseltä. Ei huvittanut jäädä sinne yrittämään surffia, tai edes laskemaan läpi. Porukka jäi sinne seisoskelemaan ja jauhamaan laskulinjoista. Ei kiinnostanut. Lähdin Ruhankosken stoppariin treenaamaan. Sain puolisen tuntia harjoitella rauhassa. Vihdoin oivalsin, miten saan tehtyä 360° vaakakäännöksen tipahtamatta surffista. Tuli hyvä mieli ja onnistumisen elämys! Allstar oli hyvä hankinta. Pidemmällä paatilla olisi tämäkin jäänyt ehkä tekemättä. Vuoden paras koskipäivä, ainakin tähän asti!
Ruhankoski. Kallion vieressä, missä vihreä kajakki on, oli matala stoppari, jossa pystyi vähän temppuilemaan. Lähempänä kameraa oli myös surffattavia ja vauhdikkaampia aaltoja.
Kotkan Melojat ry:llä on menestyksekäs kanoottipoolohistoria. Nykyään poolotoiminta on hiipunut. Moneen vuoteen ei ole palloihin koskettukaan. Pari viikkoa sitten eräs vanha peluri veti kiinnostuneille kevyen lajiin tutustumisen. Innostus virisi, ja nyt olemme jo kaksi kertaa pelanneet. Ensi kesänä leikkimielinen kuntopoolo otetaan varmasti ohjelmistoon. On nimittäin sen verran hauskaa hommaa!
Maaleina olemme käyttäneet kahta poijua. Ne on viritetty noin 1,5 metrin päähän toisistaan. Maali tehdään heittämällä pallo poijujen välistä. Tai kuljettamalla palloa kädessä pitäen, mutta pallo kädessä on huono meloa. Kontaktia saa ottaa. Pallollisen pelaajan saa kaataa kädellä tönäisemällä tai kajakilla törmäämällä, mutta ei mielellään suoraan kylkiluihin. Kajakkeina käytimme vanhoja poolokajakkeja sekä vähän pidempiä koskareita.
Toisin kuin missään muussa kokeilemassani melontalajissa, poolossa on räjähtävä spurttinopeus erittäin tärkeää. Pallolle pitää ehtiä ennen vastustajaa. Tarvitaan myös hyvää heittokättä maalintekoon ja syöttämiseen, pelisilmää ja hyviä kajakinkäsittelytaitoja. Sekä rautaista kuntoa. Poolon pelaaminen on rankkaa puuhaa.
8.10.2015. Päätimme erään Matti Hamppuköyden (nimi muutettu) kanssa lähteä vajalta melomaan jokea ylöspäin, ehkä Koivukoskelle asti. Ei mennyt kauaakaan, kun olimme molemmat sitä mieltä, että täysin järjetöntä hommaa. Hitaimmat mahdolliset paatit, ja niillä piti päästä vastavirtaan viisi kilometriä. No, jatkoimme silti. Ylös mennessä joutui kantamaan monta kertaa. Koivukoskelle asti emme viitsineet mennä. Kannoimme Siikakosken ylös, ja siitä lähdimme alamäkeen takaisin päin. Hyviä leikkipaikkoja ei löytynyt. Kokonkoskessa oli aalto, jossa pystyi surffaamaan. Mutta siihen pääsi vain yläkautta. Kun kerran siitä tipahdimme, niin jatkoimme matkaa. Ilta alkoi hämärtyä. Ilma kylmeni, ja sormet alkoivat olla aika jäässä loppumatkasta. Minulla oli sentään kuivapuku. Hamppiksella oli märkäpuku, eikä käynyt kateeksi.
Joessa on vesi vähissä, ja kiviä oli paljon. Alas laskiessa niitä sai väistellä ihan tosissaan.
4.10.2015. KoMe:n porukkaa Kultaankoskella. Itselläni tämä jäi viikon ainoaksi melonnaksi. Minulla oli Kultaalla kokeilussa Jacksonin Allstar, varmaankin 2008 mallia. Ostin sen sitten itselleni, kun hintakin oli niin kohtuullinen. Istuma-asento siinä on tiukka, mutta mahdun siellä kuitenkin jotenkuten mukavasti olemaan. Toisin kuin monessa muussa koeistumassani koskarissa. Yllättäen Allstarilla oli helpompi surffailla tuossa Kultaan stopparissa (vai mikä toi nyt on) kuin Acrobatilla.
Surffailu koskissa on ihan hauskaa, mutta Kymijoen kosket on nopeasti loppuun surffailtu. Saa nähdä, innostunko opettelemaan uusia temppuja vai jääkö koskimelontaharrastus pikku hiljaa pois. Meri karuudessaan ja vaativuudessaan houkuttelee enemmän. Melonta koskissa on vähän tuollaista huoletonta leikkimistä. Ei väliä miten tunaroit. Kosken jälkeen on aina suvanto ja rannat lähellä. Ei sillä, että siinä mitään vikaa olisi. Huoleton leikkiminen on usein ihan paikallaan. Mutta meri on meri.
27.9.2015. Viisi Kotkan Melojaa lähti Ahvionkoskelle sunnuntaina aamupäivällä. Siellä oli samaan aikaan jokin Helsinkiläisten inkkarikoskimelontakurssi.
Pekan kanssa löysimme hauskan stopparin (vai mikä toi nyt on, ei ole koskiterminologia vielä hallussa) jossa pystyi tekemään luupin (vai mikä se nyt on...). Kuitenkin sellainen liike, jossa kajakki menee keulan ja perän kautta ympäri. Tämän stopparin lisäksi koskessa ei ollut oikein mitään muita hauskoja paikkoja.
26.9.2015. Rento lauantai-aamu. Ensimmäinen vapaapäivä kolmeen viikkoon. Oli aika luksusta nukkua melkein kahdeksaan asti, ja ilman kiirettä lähteä melontalenkille. Kiersin Viikarin, Rankin ja Lehmäsaaren. Tauon pidin Rankin eteläpäässä olevalla "majakkaluodolla". Jotenkin tämänkaltaiset pienet, karut ja hankalasti rantauduttavat luodot vetävät puoleensa.
Paras rantautumispaikka, jonka löysin tällä vedenkorkeudella. Vesirajassa on aivan helvetillisen liukasta, mutta sen verran röpelöistä, että sai tarpeeksi pitoa jalalle tai kädelle.
Perjantai 18.9.2015: Tuulta luonaasta 9-12. Illalla löytyi hyvää syvän veden surffia laivaväylältä. Sain pari hyvää sarjaa, jossa pääsi edellisen aallon jälkeen saman tien toisen, kolmannen ja neljännen kyytiin. Lopuksi leikin Mansikkalahden uimarannan edustalla uimareita väistellen. Syksy on tullut, ja mikäs sen hauskempaa!
Lauantai 19.9.2015: Aamupäivällä tuuli oli 9-10, ehkä enemmän SWW kuin SW, eli vähän eri kuin perjantaina. Tuulen muodostamat vaahtoraidat olivat eri kulmassa kuin aallot. Ei syvän veden surffia. Aallot olisivat siihen ok, mutta eri kulmassa puhaltava tuuli painaa niin voimakkasti kajakkia sivuttain, että ei mitään mahdollisuutta. Ainakaan minun kyvyillä. Mutta ei hätää. Vedenkorkeus oli normaali, joten todennäköisesti "pelipaikalla" olisi aallonmurtoa. Niin kuin olikin. Tämä "pelipaikka" on syvän veden ympäröimä matalampi kohta, joka synnyttää hauskaa aallonmurtoa matalalla tai normaalilla vedenkorkeudella. Nyt siinä oli suurimmillaan noin metrin korkuista aallonmurtoa.
Ensin peräsurffiin, kääntyi vahingossa sivusurffiin, ja sain vielä käännettyä etusurffiin. Isoimpien aaltojen murtumiskuohut kestivät niin kauan, että tuollainen kuvio oli mahdollinen. Pari kertaa se onnistui. Kerran menin nurin, ja siitä tietää, että aalto on tarpeeksi iso. Ei ollut ainakaan tylsää! Kaatuessa oikea polvi lipsahti laidan alta pois. Käsillä piti ottaa kajakista kiinni, korjata asento, ja sitten vasta kääntää itsensä oikein päin. Etain:issa on kyllä hyvät ja pitävät polvituet, mutta ne olivat olohuoneen hyllyssä. Pitää muistaa ruuvata ne takaisin kiinni ennen seuraavaa leikkimiskertaa.
Sunnuntai 20.9.2015. Seurassamme on virinnyt koskimelontainnostus. 4-6:n aloittelevan koskimelojan innokas porukka on käynyt koskessa viikoittain. Tänään olimme Kultaalla. Sieltä löytyi todella hauskoja surffattavia aaltoja, joihin pääsi helposti ilman kajakin kantamisia. Merellä on kolissut ennenkin, mutta nyt sai kypärä ensimmäisen koskipohjakosketuksen.
Koskimelonta on hauskaa! Jopa koukuttavaa. Suunniteltiin jo ensi viikonlopuksi Ahvionkoskelle menoa. Alla pari videota Kultaalta.Videot kuvasi Timo.
Rankka, mutta aivan loistava melontaviikonloppu. Kypärää ja kuivapukua tarvittiin joka päivä.
Paljon on viimeaikoina melottu. Juttua ei ole oikein irronnut. Eikä kuviakaan ole tullut otettua. Mainitsemisen arvoinen juttu on ainakin sunnuntainen koskikeikka. Lähdimme viiden hengen sekalaisella KoMe:n porukalla Pernoonkoskille. Hauskaa oli! Sielläkin keskityin melomiseen, enkä ottanut kameraa edes mukaan. Torminvirrassa sai kaatuilla koko rahan edestä. Alla video (Timon kuvaama, kiitos vaan!) yhdestä laskustani.
Olin juuri vaihtanut kajakkia, Idaho vaihtui Acro-bat:iin. Idaholla pysyin keskimäärin 2 sekuntia kauemmin tuossa Torminvirran kakkosaallossa. Acrobat tekee äkkinäisempiä liikkeitä ja vaatii totuttelua. Mutta on hauskempi. Eskimot toimivat hyvin. Minun vakioeskimo, joka on jotakin stormrollin ja c-to-c:n väliltä, ei aina noussut Torminvirran pyörteissä. Mutta pomminvarmalla taaksepäin nojatulla eskimolla pääsin aina helposti ylös.
Pitäisi päästä useammin kunnon koskeen harjoittelemaan. Logistiikkaongelma vaan on paha, koska en omista autoa. Onneksi on autoilevia melontakavereita, joiden kyydissä pääsee silloin tällöin hyville pelipaikoille.
Maanantaina kävin iltalenkillä. Hallan saaren länsirannalta löytyi mielenkiintoinen laivanhylky. Valo oli juuri sopiva tällaiseen kuvaukseen.
