Kuorsalo ja Orrouri

21.8.2016. Ensimmäinen yö teltassa pitkään aikaan. Sen takia oli vähän päänsärkyä. Seuraavana yönä olin jo tottunut uusiin nukkumaolosuhteisiin. Sanoin Timolle, että ihan kuin töihin lähtisi kun piti aloittaa leirin pakkaaminen heti aamupalan jälkeen. Ei muutenkaan ollut sellainen innostus tehdä matkaa ja löytää uusia paikkoja, kuin mikä joskus aiemmilla retkillä on ollut. Muutaman kilometri melonnan jälkeen tuli Pörstinki -niminen pikkusaari, ja ilmoitin matkatoverilleni, että minä jään nyt tähän. Mulla ei ole kiire mihinkään. Yritin löytää uutta retkeilytapaa, jossa matkanteon edelle menee kiireettömyys ja silkka laiskottelu.
Laiskottelin Pörstingissä pari tuntia. Sitten lähdin etsimään viereisestä Kuorsalosta Vanhankylänlahtea, joka nykyään on järvi keskellä saarta.

Tänään 14km. Välillä vähän pilviä. Kevyttä tuulta.

Vanha lahdenpohja on nyt soistunut. Sen yli on rakennettu pengertie luotsitalolle. Ei se enää luotsitalo ole. Jotain toimintaa siellä silti oli, kun oli iso moottorivene rannassa.

Vanhankylänlahti Kuorsalossa. Hieno paikka. Koskematonta luontoa, erilaista kuin monessa saaressa. Erämainen tunnelma. Tämä pikkujärvi voisi hyvin olla vaikka keskellä lappia. Hyvin erilainen kuin jokin merenlahti, vaikka en ihan tarkkaan osaa sanoa miksi.

Vähä-Harvajanniemessä on kaivo, josta saa hyvää juomavettä. Tai en tiedä, saako siellä omineen käydä. Kävin silti.  En edes tiedä kuka tätä veneennostopaikkaa hallinnoi. Kiitoksia silti vedestä!

Kuorsalon luotsitalo.

Seuraava yöpaikka löytyi Orrourista. Se on hauska pieni saari Pieni-Vaskon koillipuolella. On sileätä kalliota ja hyvää nurmikkoista telttamaata mäntyjen välissä.

Sattui pieni tapaturma. Kävelin paljain jaloin rantakivikossa. Kivi pyörähti jalan alla, horjahdin, otin pitkän tukiaskeleen etuviistoon. Tukiaskel piti ottaa niin nopeasti, että se sitten osui mihin sattui. Ja se sattui vähän terävämpään kivenreunaan. Keskeltä jalkapohjaa lähti vähän nahkaa kokonaan irti, ja siitä ympäriltä osittain irti. Hitto. En nyt sentään reissua tämän takia keskeytä. Ylimääräisiä saaren ympäri kävelyitä ei kyllä tehtäisi vähään aikaan. Pari päivää pidin siinä jonkinlaista sidettä. Sitten en enää pitänyt, vaikkei se läheskään ollut vielä parantunut. Mukanani oli E.L. Doctorow:n kirja nimeltä Marssi. Siinä jenkkien sisällissodan aikaan edistyksellinen sotilaslääkäri Wrede Sartorius esittää kollegoilleen uutta hoitomuotoa. Hän väittää, että ilma ja valo parantavat haavat tehokkaammin kuin kääriminen paksuihin siteisiin. Erinomaisen hyvä kirja!

Pitkä-Kotka

20.8.2016. Alkoi kolmen viikon kesäloma. Eilen illalla käytiin Kultaankoskella leikkimässä. Tänään pakkasin kajakkiin noin viikon ruuat. Vaikka mitään suunnitelmaa retken kestosta ei ollut. Huomenna kotiin tai kahden viikon päästä kotiin. En minä mikään ennustaja ole.
Tapasin Timon Hallan sillan alla puoleltapäivin. Siitä jatkoimme itään päin. Timolla oli suunnitelmana meloa mökilleen Klamilaan, ja tulla autokyydillä sunnuntaina takaisin Kotkaan.

Ensimmäisen päivän reitti. 26km. Tuuli 2-4m/s kaakko.

Sää oli hieno. Ensimmäinen taukopaikka oli tuo oikealla oleva "läysä".

Viikonloppu ja hyvä keli, joten Nuokonsalmessa oli kuhinaa.

Toinen taukopaikka löytyi Rullourista. Huomasin tässä, että päiväluukun ja takaluukun tavarat olivat osittain märkiä. Olin ilmeisesti sulkenut päiväluukun huolimattomasti, ja vesi oli valunut takimmasien laipion tiivisteiden läpi takaosastoon.

Leiripaikaksi valikoitui Pitkä-Kotkan pohjoispää.

Timo polskuttelee. Minä en polskutellut. Kylmää vettä. Kaksi kertaa olen käynyt uimassa tänä kesänä. Eiköhän se riitä. Katsellaan uimahommia sitten ensi kesänä uudestaan.

Perhosia oli paljon. Ne olivat aika pelottomia. Lähikuvia pääsi ottamaan jopa laajakulmalla.

Länsirannan kivilouhos.

Kultaankoskella

Merimelonta ei ole nyt viime viikkoina kiinnostanut. Olen käynyt juoksemassa. Toivottavasti se juttu ei lähde kovin pahasti lapasesta. Viikonlopun tienoilla kävin pari kertaa koskessa melomassa. Se tuntui pitkästä aikaa hauskemmalta kuin muistinkaan. Kultaan stoppari oli vesimäärältään sopiva surffaukseen ja spinnailuun.

Onko kellään myynnissä koskimelaa? 191cm / 30° / suora varsi.

Meriretki ei Koivuluotoon

29.7. - 30.7.2016
Tämä meriretki oli kuin romaani, joka alkaa hyvin, mutta sitten lässähtää. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja samaistuttavia, ja maisemakuvaus on erinomaista. Mutta juonessa olisi parantamisen varaa.

Kotkan Meripäivät. EVVK. Meloin lehmänsalmesta ulospäin päättäväinen ilme kasvoilla. Ennakkosuunnitelma: tänään Heinäsaareen, huomenna Koivuluotoon, sunnuntaina kotiin. Sääennuste: kevyttä tuulta, lämmintä, ajoittain pilvistä.

Hietakari. Kahvitauko. Lehmäsaari tuli meripäiväjumputuksen ja minun väliin. Ei kuulu enää.

Kelly Kattila tulilla. Lataan sinne sytykkeet ja risut valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Sitten vain vettä säiliöön ja tulitikun raapaisu. Se syttyy helposti, koska hormi vetää hyvin. Parin minuutin päästä vesi kiehuu. On yhtä nopea kuin kaasukeitin. Tulenteossa on vain ihan eri fiilis kuin kaasukeittimellä. Savunhaju kuuluu retkeilyyn. Kelly kulkee mukana jatkossakin, vaikkei se kaasutrangiaa ruuanlaitossa korvaakaan.

Kirkonmaan eteläkärjessä tapahtuu aina jotain, vaikka muualla on tyyntä. Hyvä rockhoppingpaikka. Tuosta jyrkän kiven vierestä sai hyvän "potkusurffin" Tosin retkilastatun kajakin pysäyttäminen ennen 30m päässä olevaa rantaa oli haasteellista...

Heinäsaari. Täydellinen kesäilta. Tyyntä ja lämmintä.

Pakollinen makkarakuva.

Lauantaiaamu. Selän ylitys 11km, suuntana Äljy. Vähän yli puolessa välissä päähän pälkähti, että hitot minä mihinkään Koivuluotoon menen. Tein keskellä selkää 90 asteen käännöksen Katajakaria kohti.

Vastaan tuli tämmöinen. Keski-Hallinkari. Jotenkin nämä kälyiset linnunpaskaiset pikkuluodot mahdollisimman kaukana keskellä selkää, ja joissa ei edes kasva mitään, ovat aivan parhaita.

Kävin heittämässä talviturkin ja pidin lounastauon.

Välillä oli aivan rasvatyyntä, ja välillä vähän tuulta. Tyynillä hetkillä sinilevä nousi heti pintaan ja alkoi erottua.

Länsi-Hallinkari. Näin hylkeen pitkästä aikaa. Satuin vilkaisemaan taaksepäin, ja hylkeen pää pilkotti 50 metrin päässä.

En mennyt Katajakariin, meninkin Kuuttal-Petäjäiseen.

Haapasaaren torni näkyy. Avasin tv-mix pussin, ja puolessa välissä päähän tuli ajatus, että mitä hittoa minä täällä teen. Nämä saaret on jo nähty. Hyppäsin kajakkiin ja meloin kotiin.

Kotimatka. Merikarin kohdalla söin banaanin. Merikotka pönöttää tuossa tolpan oikealla puolella, jos tarkkaan tihrustaa.

Pikku päiväretki

16.7.2016. Ohjelmassa oli melontaseuran makkaranpaistoretki Lehmäsaareen. Ei menty Lehmään, eikä paistettu makkaraa. Kovan tuulen vuoksi retkeläisiäkin oli vain kolme. Valitsimme Tuohipöllö -nimisen pikkusaaren noin 6 km vajalta. Kiva reissu. Puhuimme kajakeista.

Hitto vie, olen järjestänyt elämäni huonosti. Nämä lyhyet retket ovat ihan kivoja. Mutta pitäisi päästä kunnolla toteuttamaan itseään. Siihen tarvitsisi aikaa, ja loma on vasta elokuun lopussa.

Saapuminen Tuohipöllön rantaan. Vesi oli poikkeuksellisen korkealla.

Uusi retkeilyvaruste: Kelly Kattila. Käyttö vaatii vielä opettelua. Poltin sormen, sain peukaloon haavan, polveen 10cm pitkän naarmun ja kaadoin vedet maahan.

Ei ollut kiirettä kotiin.

Paluumatka vaihtelevassa säässä

10.7.2016. Aamulla aurinkoa. Sitten sumua, sitten ukkosta, ja lopuksi normaali SW 4-6. Meloimme eri kautta takaisin, eli Kirksalmen kautta. Se oli semmoinen reissu. Seuraava on parin viikon päästä.

Aamupalaa Kuolioluodon kalliolla. Kuvassa näkyy sumupilvi, joka kohta oli meidän päällä.

Kuolioluodon länsirantaa sumussa.

Alkumatkan onnistuimme välttämään pahimman sumun.

Kirksalmi. Sumua, näkyvyys 1-2km. Hiekkapohja, syvyys n. 90cm.

Kivi. Siitä harvinainen, että en onnistunut väistämään sitä ajoissa. Ei johtunut sumusta. Porukassa on hauska meloa, koska vauhti on hitaampi ja siten ehtii leikkimään. Yksin ei aina ehdi.

1,2,3,4,5, minä...yksi puuttuu? Näkyvyys oli pahimmillaan 100m.

Taukopaikka Lehmänsalmessa. Piitkä tauko. Humanistis-filosofis-uskonnollis-bullshittiä. Muutama naispuolinen pakeni metsään jostakin syystä.

Pop up ukkosia putkahteli siellä täällä ja sitten ne ajelehtivat sinne tänne. Ei osunut meihin.

Kuolioluoto

Melontaseuran yhden yön meriretki. 9-10.7.2016. Kuolioluoto. Suulasta seuraa ja huonoja mutta hauskoja juttuja. Maailmanparannusta (tuloksetonta). Leirielämää. On aina virkistävää välillä elää muualla kuin kotona umpitutuissa kuvioissa. Ympäristö vaikuttaa ajatteluun ja uudessa ympäristössä tulee uusia ajatuksia.

Lauantaina oli vakaampi keli kuin sunnuntaina. Taustalla Ruotsinsalmi. Olemme juuri lähestymässä välitaukopaikkaa Kuutsalon Santaniemessä.

Uusi retkeilyvaruste ensikäytössä. 3x3 metrinen tarppi. Sen saa suojaamaan teltan sisäänkäyntiä, jolloin sateella olo muuttuu siedettäväksi. Sen virittely on hauskaa puuhaa, koska se vaatii vähän suunnittelua ja mielikuvitusta. ...ja ei muuten satanut tällä retkellä.

Kuolioluodon "jumal-kallio". (Epävirallinen nimi).

Kuvassa saaren eteläpäätä ja viereinen Kuosa niminen saari.