5.6.2016

Mietteitä peruskurssien vetämisestä

Nämä ovat viimeistelemättömiä raapaleita melonnan peruskurssien vetämisestä. Kirjoitin mitä mieleen tuli heti kurssin jälkeen kun pääsin koneelle. En ole vielä varma, julkaisenko näitä ollenkaan. Nämä muistiinpanot tein enimmäkseen itselleni tulevia kursseja varten.
Päätinpä sitten heittää muistiinpanot eetteriin. Vähän ensin taustatietoa: 2 eri kurssia, ennakkoilmoittautumiset, 12 henkilöä/kurssi. Kumpikin kurssi kestää kolme päivää. Noudatettu MeSo:n sisältösuositusta melonnan peruskurssille.
Ehkä tästä viriää jopa keskustelua... saa kommentoida!

Kurssi 1, päivä 1:
Teemana kevyt tutustuminen kajakissa istumiseen, melontaan ja reskutusharjoitukset.
Tekniikat: eteenpäinmelonta, pysähtyminen, taaksepäinmelonta, melatuki, pelastautuminen parin avustuksella.

Muutama juttu unohtui sanoa. Miten mela on oikein päin, ja mikä on oikea oteleveys. Niitä piti sitten myöhemmin kierrellä korjaamassa. Eteenpäinmelontaa en alkanut tänään yhtään syvemmälle menemään. Tämä oli kevyt tutustumispäivä, ja rakensi pohjaa tulevalle.
Kurssilaisten kajakin hallinta näyttää kömpelöltä, mutta ei kaikkea voi opettaa ensimmäisellä kerralla. Esimerkiksi melaperäismen ottaminen ensimmäiseen päivään voisi ehkä olla mahdollista. Nyt annoin suunnassapysymisohjeeksi vain, että jarruttele toiselta puolelta.  Onhan sekin tietysti melaperäsimeen valmistavaa harjoittelua.
Eteenpäinmelonnassa pitäisi saada kurssilaisten vartalot kiertymään ja ilmaveto pois. Vedon pituus on helppo asia saada kurssilaiset oppimaan. Ehkä joitakin harjoitteita, jossa saisi lantion liikkumaan ja rennoksi.

Reskutusharjoitukset:
Esitin ensin demon vedessä ja sitten maalla. Selostuksian kanssa, ydinkohtia painottaen. Tämäkin suoritus sisältää aika monta muistettavaa asiaa, ja saa olla aika fakiiri jos kaikki muistaa ensimmäisellä kerralla. Kukaan ei yrittänyt tyhjentää kajakkia perästä nostamalla. Mutta melojen paikka on se ainaisongelma. Asettelussa menee aikaa, ja myös ote irtoaa pelastettavasta kajakista. Reskutusharjoitus meni yleisesti ottaen hyvin. Tuntui, että ohjaajana minulla on tämä asia paremmin hallussa kuin esimerkiksi eteenpäinmelonnan opettaminen tai ryhmädynamiikka yleisesti.
Kävimme vielä vähän melatukea lävitse osan kurssista kanssa, kun viimeiset tekivät vielä reskutuksia. Moni sitä kokeilikin ihan rohkeasti. Tämä pitää vielä uudemman kerran käydä läpi, kun on kaikkien huomio.
Melatuki ja eteenpäinmelonta ovat ne kaksi asiaa, joiden opettamiseen olen päättänyt satsata vähän enemmän kuin edellisvuosien kursseilla. Melatuki on helppo, eteenpäinmelonnan opettaminen taas haastavaa.

4 tai 5 kaatumista tapahtui jo melontalenkin aikana. Porukka suhtautui niihin aika luontevasti, kuten kuuluukin. Kukaan ei hätääntynyt. Ennen melomaan lähtöä puhuin kaatumisista, että ovat täysin normaalia ja jopa välttämättömiä melontaa harjoiteltaessa. Tämä asia onnistui hyvin.

Parantamisen varaa voisi olla vaikka selkeässä "mitä teemme seuraavaksi, minne menemme nyt" informaatiossa kurssilaisille.

Päivä 1: reskutusharjoitukset.
Kurssi 1, päivä 2:
Teemana tekniikat: eteenpäinmelonta, melaperäsin, kaariveto, sivuttain melonta, melatuki, enimmäkseen vesillä harjoitellen.

Juuri ennen kurssin alkua iski huonovointisuus. Varmaan menneen oksennustaudin jälkikaikuja. Se sitten hävisi ja sain kurssipäivän jotenkuten liikkeelle. Porukka vaihteli kajakkeja. Paljon alkusäätämistä. Alussa maissa kerrattiin eteenpäinmelontaa ja mentiin vähän syvemmälle siihen. Ärsyttää, kun en ole niin sanavalmis ja puheissani sujuva kuin tahtoisin. Välillä tökkii ja tulee muutaman sekunnin hiljaisia miettimiskatkoksia, ja joskus sanat menevät sekaisin.
 Vesillä harjoittelimma eteenpäinmelontaa, melaperäsintä, kaarivetoa, sivuttainliikkumista. Saimme vähän tuntumaa, miten kajakki käyttäytyy tuulessa. Luulen, että se oli aika hyvä juttu. Melaperäsin näytti menevän perille, ja sen käyttö oikeissa paikoissa.
Kävimme välissä maissa verryttelemässä. Sitten menimme vielä pujottelurataa ja pari erää frisbeepeliä. Porukka oli ennen maatauokoa vähän väsyksissä. Pari tuntia olimme olleet melomassa. Hyvin jaksoi silti vielä pari pujotteluharjoitusta ja frisbeellä pelailua.
Tuli mieleen, että olisiko koko kurssin rytmityksenä parempi 4 x 2,5h kuin nykyinen 3 x 3,5h?

Päivä 2: lopuksi frisbeepeli.
Kurssi 1, päivä 3:
Teemana eväsretki.
Kävimme lähisaaren rannassa eväsretkellä. Ohessa harjoiteltiin kallistusohjausta. Vähän puhetta turvallisuudesta, melontalajeista, retkeilystä ja seuratoiminnasta.
Kurssi viety kunnialla loppuun. Toivottavasti kurssilaisista jää aktiivisia melojia seuraan.
Ei ole nyt paljon mietteitä päässä. Jotain kurssilaiset oppivat. Paljon jäi oppimatta. Mutta kurssi lyhyt, melonta pitkä. 

Kurssin rakenne on ollut suurinpiirtein samanlainen sen ajan mitä olen niitä vetänyt, muistaakseni neljä vuotta. Suurin muutos oli pari vuotta sitten, kun siirsin kaatumisharjoitukset toiselta kurssipäivältä ensimmäiselle. Pieniä muutoksia on tullut, ja tulee varmasti lisää sitä mukaa kun kokemus karttuu ja tulee uusia ajatuksia.
Olisi mielenkiintoista päästä apuohjaajaksi jonkun kokeneen peruskurssinvetäjän kurssille. Luulen, että tulisi paljon uutta ajateltavaa. Lisäksi minulla on vahva tunne, että vähän sivusta seuraten näkisi kurssilaisten fiilikset, osaamisen ja ongelmakohdat selvemmin. Päävetäjä on koko ajan "tulituksen alla", ja huomiokyky rajoittuu väkisinkin. Ainakin minulla.
Seuraava kurssi alkaa yhden välipäivän jälkeen. Sinne on tulossa avuksi Suvituuli, joka on kokenut meloja ja ohjaaja. Luulen, että hän haluaa ottaa jonkin verran opetusvastuuta. Silloin pääsisin ainakin vähäksi aikaa sivuun. Siitä tulee mielenkiintoista!


Päivä 3: Pasi esittelee kurssille mitä kaikkea kajakkiin mahtuu ja mitä retkillä tarvitaan.
Hauki syö Muskeliveneilijän! Löysin sen vedestä lillumasta. Haui meni erään kurssilaisen kissan ruuaksi.

Kurssi 2, päivä 1:
Minun lisäksi ohjaajiksi tuli Suvituuli, Heno ja kaiken lisäksi vielä itse Jukka Linnonmaa. Meitä oli siis neljä kokenutta ohjaajaa. Varsinkin Suvituuli otti aktiivisesti vetovastuuta, ja sain olla taaempana kiertelemässä ja neuvomassa. Se oli hauskaa ja virkistävää. Kurssin pääohjaajana on joskus ahdistavaa. Apuohjaajana on siistiä. Ei tarvitse muistaa miljoonaa asiaa samaan aikaan. (Tällä hetkellä minulla on kolme asiaa, joihin löytyy sisäinen motivaatio, eli ne ovat tosi hauskoja asioita tehdä ihan vaan itsensä vuoksi. 1. Nurmikon kastelu. 2. Kanoottipoolon pelaaminen. 3. Apuohjaajana toimiminen melontakurssilla.)
Kurssi lähti jotenkuten käyntiin ja vesille päästiin. Normaalit alkukankeudet itselläni ohjeistuksessa ja muussa. Yritänköhän liikaa? Tai sitten hermoilen, kun on auktoriteetteja vieressä seuraamassa.
Koko edellämainittu ohjaajapoppoo kierteli ryhmässä ja korjasi virheitä. Porukan melonta saatiin ennennäkemättömän nopeasti jonkinlaiseen kuosiin. Jukka varsinkin potki porukkaa kokeilemaan kaikenlaista, mitä on otettu ennen vasta toisena tai kolmantena kurssipäivänä. Ei huono. Erilainen. Ehkä jopa hyvä. Tälle porukalle ehdottomasti hyvä.
Lyhyen lenkin jälkeen ruvettiin puljaamaan. Siis pelastautumisharjoitukset. Jokainen kaatuu, kiipeää kajakkiin, ja toimii pelastajana. Tässä olen hyvä, vaikka muussa ohjaustoiminnassa en ole. Haluan olla apuohjaaja, joka vetää pelastautumisharjoituksia.

Porukka intoutui puljaamaan oikein kunnolla. Jukka potki eteenpäin ja heitti keittoon itsepelastautumiset, alatuen, ylätuen ja sup-melonnan. Näin jopa yhden kunnon ylätuen kurssilaiselta!

Hyvä päivä. Kurssilaiset olivat nopeita oppimaan. Oli hauskaa. Ja oli kiva nähdä, miten muut opettavat asioita. Tästä on helkkarin hyvä jatkaa huomiseen päivään.

Jukka opettaa lähdön laiturilta.
Kurssi 2, päivä 2:
Hyvä päivä. Opetimme kajakinhallintatekniikoita vuorotellen Suvin kanssa. En muista, miten olen ennen tehnyt, mutta nyt kun opetin melaperäsintä niin menimme saman tien harjoittelemaan sellaisiin olosuhteisiin, jossa sitä oikeastikin käytetään. Eli meloimme muutaman sata metriä sivutuuleen ja sitten takaisin. Juuri noin homma pitää tehdä ja oppi menee perille.
Sivuttain melomisessa tapahtui kaatumisia. Mutta sehän ei ole vaarallista. Vesi on jo aika lämmintä. Olen antanut kaikissa kaatumisissa kurssilaisten reskuttaa. Hyvää harjoitusta.

Pidimme puolivälissä vajan rannassa lyhyen tauon. Sitten oli taas uutta virtaa treenaukseen. Ja puljaukseksi se taas lopulta meni. Harjoittelimme kajakin käsittelyä pujotteluradalla. Melaperäsin, kaariveto. Etu ja takaperin. Opetin myös keulaperäsintä, ja sitäkin käytettiin pujotellessa. Porukka oli innokasta ja nopeaa omaksumaan asioita. Kaatumisia tuli taas, keulaperäsintä tehdessä, alatukikäännöksessä ja sivuttain melonnassa skullaamalla. Ja sitten alkoi taas itsepelastautumisen harjoittelu. Puolet taisi sitä tänään yrittää, ja kaikki taisivat (lopulta) onnistua. Joku taisi tehdä keulaeskimonkin. Tosi hyvä meininki! Tänään oli taas helppoa olla melonnan opettaja. Hyvä fiilis kun porukka oppii.

Lautassa harjoitusten välillä.

Kurssi 2, päivä 3:
Oli 5-7m/s pohjoistuulta. Mietin jo varasuunnitelmaa, mutta lähdimme sitten ennakkosuunnitelman mukaan kohti Hirssaarta. Opetuksellisia asioita ei tälle päivälle paljon ollut. Oli retkipäivä. Puhetta oli melontaretkeilystä, merimelonnan turvallisuusasioista ja seuran toiminnasta. Muuten ohjaajan rooli tänään oli ryhmän hallinnassa. Iso ryhmä tuppaa aina venymään pitkäksi jonoksi, jos sitä ei jotenkin estä.
Takaisin tullessa yllätyin, kun kurssi pystyi pitämään hyvää matkavauhtia tiukasta vastatuulesta huolimatta. Vesillä oli tuulesta johtuen viileää. Sormet meinasivat kylmettyä. Vajan rannassa oli lämmin taas. Tuulen suoja ja aurinko paistoi.
 
Nyt on kesän peruskurssit pidetty. Toivottavasti moni jatkaa aktiivisesti melontaa. Itselläni viikko kesälomasta lusittu. Huomenna töihin. Loput lomat on elo-syyskuussa.
Niin, että mitäkö opin itse? Ainakin sen, että melonnan ohjauksessa riittää opittavaa vielä paljon. Joku on muistaakseni sanonut, että ihmistuntemus on pedagogiikan ydin. Siinä on minun heikko kohta. Meren ja kajakit tiedän paremmin.
Kiitos kurssilaisille ja kaikille ohjaajille ja avustajille (jos satutte tätä lukemaan). Hauskaa oli!

2 kommenttia:

  1. Muutama ajatus.

    Eteenpäinmelonta ja kysymys kuinka saada se vartalo kiertymään: kun näytit rannalla miten melanveto syntyy, pidit molemmat kädet suorana ja mela liikkui sivuttain --> se oli mielestäni hyvin havainnollinen tapa selittää asia. Idea voisi olla vielä helpompi ymmärtää, jos heti perään näyttäisi liioitellusti sellaisen "vedän kyynärpään taakse"-tyyppisen vedon, ja sanoisi että tämä huono?
    Itselleni vartalonkierto alkoi selkeytyä siitä, kun Ritvos neuvoi pitämään vetävän käden aivan suorana, ja alussa tekemään vedon kaarivetomaisesti keskiviivalta ulospäin. Sellainen pitkän melan matala veto. Kun kropan kierto alkaa mennä jakeluun, voi ryhtyä muokkaamaan melan asentoa pystymmäksi, ja vetoa enemmän edestä taakse-suuntaiseksi. Ehkä...

    "Ärsyttää, kun en ole niin sanavalmis ja puheissani sujuva kuin tahtoisin. Välillä tökkii ja tulee muutaman sekunnin hiljaisia miettimiskatkoksia" --> kuulijana sitä ei huomaa. Päinvastoin. Puhut hitaasti ja rauhallisesti, ja se on yksinomaan hyvä, koska myös kuulijalle jää välillä se sekunti asioiden sisäistämiseen. Asiat ovat kuulijoille täysin uusia, siksi sekunti on hyödyksi. Olen olettanut, että puhut rauhallisesti tarkoituksella. Tee niin jatkossakin.

    Kakkoskurssilla saattoi olla hiukan ykköskurssia enemmän "mitä seuraavaksi tapahtuu"-epäselvyyttä jaetun ohjaajavastuun myötä (Antti ja ST). Olisko sellainen hyvä lähestymistapa, että ryhmä jaetaan aina tekniikkarastille saavuttaessa puoliksi, ja kumpikin ohjaaja ottaa puolet ryhmästä haltuun? Tällöin ryhmäkoko pienenee, sisäistäminen helpottuu, kukin kurssilainen saa enemmän henkilökohtaista ohjausta. Hieman tämän tapaista lähestymistapaa käytettiin 2015-kursseilla, joissa Antti opetti aluksi tekniikan koko ryhmälle, ja sitten ryhmä jaettiin harjoittelun ajaksi puoliksi Mikon (?) ja Antin ohjaukseen. Eli ryhmä puoliksi rastille saavuttaessa, ja kumpikin ohjaaja huolehtii omasta puolikkaastaan? Kuitenkin aina yksi pääohjaaja, joka kertoo koko porukalle minne mennään seuraavaksi.

    Itse opin ennen kaikkea sen, että avustajien on syytä varustautua hinausvyöllä/-köydellä. Meillä oli tilanne, jossa hieman myöhässä rantaan saapunut kurssilainen meloi odottamaan jääneen ohjaajan kanssa muuta ryhmää kiinni, ja sattui kaatumaan lähellä rantaa. Tuuli puhalsi melko kovasti rantakivikkoa kohti. Ohjaaja ryhtyi reskuttamaan, ja tuuli meinasi painaa heidät rantaan. Hinausköyden puuttuessa työnsin heitä kajakkini keulalla etäämmälle kivikosta. Tilanteesta selvittiin, mutta köysi olis antanut turvamarginaalia jos olis tuullut kovempaa.

    Tuumaili: tässäkin blogissa joskus pää alaspäin esiintynyt muuan
    Matti Hamppuköysi

    VastaaPoista
  2. Itsellenikin on kursseilla haastavinta juuri tuo "minne menemme, mitä teemme" -ilmaisu. Tämän lisäksi syy-seuraussuhde olisi varmaan hyvä tuoda kaikessa tekemisessä paremmin esille. On vaikeaa tasapainoilla riittävän ja liiallisen informaation rajalla. Puhumisen pitäisi olla minimissä, sillä tekemällä oppii. Toisaalta samalla pitäisi selittää, miksi tehdään juuri näin. On vaikeaa arvioida, minkä verran asiaa kurssilaiset voivat ottaa vastaan. Itselle on tosi vierasta armeijamainen käskytys, jossa perustelut jäävät toissijaisiksi. Samalla kuitenkin kadehdin niitä, jotka vaikeissa olosuhteissa saavat homman pyörimään älyttömän tehokkaasti ja turvallisesti autoritäärisellä imperatiivien käytöllä.

    Olen ehdottomasti tuon kolmen päivän puolesta kahden sijaan. Monella kurssilaisella eka päivä menee jännittäessä, mikä hieman vie tekemisestä puhtia pois. Tämän lisäksi, ihminen ihmeellisen paljon oppii nukkuessaan. Kolme päivää vie tietenkin paljon enemmän ohjaajien aikaa, mikä käy äkkiä hurjan väsyttäväksi, jos vedettäviä kursseja on kesässä useita.

    Haluaisin ideoida jonkinlaisia täyteaktiviteetteja kursseja varten. Kurssilaisille on ilmoitettu, että voivat saapua halutessaan jo tuntia ennen kurssin alkua paikalle. Näin kajakin valitsemisesta ja säätämisestä tulee yksilöllisempää. Aiemmin saapuneet voivat odotellessaan tutustua vajaan, kokeilla laiturilta melan käyttäytymistä vedessä, jutella ohjaajien kanssa, auttaa muita kurssilaisia kantamaan kajakkeja ja katsoa vierestä näiden kajakkien (jotka ovat usein erilaisia kuin omansa) säätämistä.
    Eräällä kurssilla oli kahdeksan oppilasta, joista kolme ei lainkaan hahmottanut, mikä on eteen/taakse/oikea/vasen. Heillä oli todellisia vaikeuksia liikuttaa kajakkia mihinkään suuntaan. Apuohjaajia oli riittävästi, mutta hapuilevat oppilaat saapuivat joka paikkaan hieman pääjoukon jäljessä. Uutta opetusaihetta ei voi aloittaa ennen kuin kaikki ovat sitä kuulemassa. Näihin odotushetkiin vesillä olisi hyvä kehitellä pieniä, mahdollisesti hauskoja ja hyödyllisiä, lyhytkestoisia harjoitteita.

    Kannatan ehdottomasti seurojen välistä ohjaajavaihtoa. Ottaa yhteyttä toiseen melontaseuraan, että voisiko heidän kurssiaan lähteä tarkkailemaan sivusta. Maailma avartuu, saa uusia ideoita, osaa miettiä omaa tekemistään ihan toisella tavalla. Tätä vaihtoa pitäisi tapahtua useamman seuran välillä, sillä kaikilla on hieman erilainen tyyli ja alkeiskurssirakenne, vaikka raamit on samat. Tuskin kenenkään alkeiskurssia häiritsee, vaikka sitä tarkkailisi yksi passiivinen, mutta reskutustaitoinen melontaohjaaja.

    Kiitos kirjoituksestasi, se oli mielenkiintoista luettavaa.

    VastaaPoista